Uutta videota!

Uudelle sivustollemme on juuri pudonnut uusi video, jonka aiheena on Arma 3:n uusi lisäosa Apex.

Muistakaa siirtyä tutkalle uudelle sivustollemme!

Peliarvostelu: Alice: Madness Returns (FatHazard, Xbox 360)

American McGee´s Alice on kulttimaineeseen noussut 2000-luvun alun peli, joka sai maineensa pohtivaisellla sekopäisyydellään ja, siihen aikaan ei niin tutulla, gorellaan. Se kertoo Alice nimisestä hahmosta, joka menetti järkensä, kun hänen perheensä kuoli tulipalossa. Peli sijoittuu Wonderlandiin, eli Ihmemaahan, joka oli ihana ja pastellin värinen, maaginen paikka, KUNNES Alice menetti järkensä ja samalla Ihmemaa muuttui hirviöitä täynnä olevaksi kauhun maaksi, jota Alice yrittää pelastaa.

Veitsi, verinen mekko ja murhaava ilme. Mitä hän on mennyt tekemään?

Tästä päästäänkin pelisarjan uuteen osaan, Alice: Madness Returnsiin. Tämän pelin tarkoitus on selvittää tulipalon aiheuttaja, sekä pelastaa ihmemaa. Uuden osan kehittäjäyhtiö, Spicy Horse, on eri, mutta julkaisija, EA, ja pääkehittäjä American McGee, ovat pysyneet samoina.

Pelin juoni, kuten jo mainitsinkin, on siis se, että täytyy pelastaa Ihmemaa. Suunnitelman toteuttaminen on kuitenkin täysin eri asia. Matka oli suoraan sanoen loistavan eeppinen ja ihanan kieroutunut. Matkan aikana tapaa monia tuttuja paikkoja, kuten kuningattaren linnan ja Hullun Hatuntekijän teepöydän. Kuitenkin myös mukaan on saatu uusiakin paikkoja. En tosin osaa varmaksi sanoa ovatko ne hardcore Lewis Carroll-faneille uusia, mutta minulle ne oli. Eräs näistä uusista paikoista jäi pysyvästi mieleeni. Paperiheinäsirkkoja täynnä oleva vuori. Se toi vivahteen Kiinaa peliin ja oli mukava nähdä jotakin uutta. Muutenkin suurin osa pelin tapahtumapaikoista ovat erilaisia, kuin mikään kuvailtu tai näytetty asia, joka Liisa tarinoihin liittyy. Hertta Kuningattaren linna oli romahtamispisteessä ja kaikki oli synkkää ja pimeää. Ulkoasu muutenkin sopi täydellisesti pelin tyyliin ja juoneen.

Ulkoasusta, kun puhutaan, niin ensimmäisenä tulee mieleen puhua grafiikoista. Grafiikallinen tyyli oli outo ja suorastaan pelottava. Parempaa graaffista tyyliä olisi saanut hakea kissojen, koirien, lyhtyjen, kynttilöiden ja kaiken muunkin kanssa. Ainoa ongelma grafiikoissa oli se, että paikoittain ne olivat huonot. Näin paljon säröjä ja hajoamisia ja outoja bugeja, kuten sen, että näen jonkun hahmon viiksien alta sen sisälle. Tämä aiheutti lieviä pelimaailmaan syventymisen katkeamisia.

Pelattavuus, ehkäpä pelin vaikeiten arvioitava asia, oli hyvää ja huonoa samaan aikaan. Jotkut asiat oli toteutetta todella laadukkaasti, toiset taas ei. Esimerkiksi hahmon ohjattavuus oli loistavaa. Harvemmin kuolin oman virheen takia. Samaten taistelumekanismit. Ampuminen ja aseen vaihtaminen oli tehty nopeaksi ja vaivattomaksi, väistäminen oli kauniin näköistä ja helppokäyttöistä sekä tietenkin tähtääminen ja tähdättävän objektin vaihtaminen lennossa oli todella sulavaa. Väistämisestä sen verran, että nappia painaessa Alice purskahtaa kasaksi perhosia ja siirtyy pari metriä sivulle. Todella iso plussa omaperäisyydestä ja näyttävyydestä. Huonona puolena on se, että Alicen muuttuessa pieneksi hän ei mahdu läheskään kaikista paikoista, mistä hän näyttäisi mahtuvan, mikä aina vähän latistaa tunnelmaa.

"YARRRRRR..."

Lisää pelattavuuden huonoja puolia on aseet. Jep ne ovat hienoja, niihin saa päivityksiä (3 päivitystä joka aseeseen), mutta kaikki aseet saadaan jo ennnen pelin puoltaväliä. Tästä johtuen peli käy loppua kohden aseiden käyttöä ajatellen tylsäksi. Samaten erikoisliikkeet, kuten pienentyminen, ja erikoiset esineet, kuten ilmaa puskevat erinäiset asiat ja taso jotka liikkuvat vastasuuntiin toisiinsa nähden, ovat aivan liian usein käytettyjä. Joka ikisessä tasohyppely kohdassa käytetään samoja juttuja ja kun joku uusi asia esitellään se käy todella nopeasti tylsäksi.

Ainoa asia, mikä sai minut pelaamaan äärimmäisen tylsät tasohyppelyt, oli seuraava palanen tarinaa, tai uuden hahmon näkeminen. Ne ovat pelin parhaiten toteutettuja asioita. Hahmot ovat hulvattomia, järjettömiä ja samalla viisaita sekä pelottavia. Kaiken tämän aikaansaamiseen on pakko olla joko hullunero tai täysin sekopää. Tarinan kerronta on toteutettu usein nukketeatterimaisella pätkällä, jossa kuvalla heiluu paperimaisia nukkeja ja samalla kuuluu hahmojen ääni. Tarina on loistava. Hyvin kerrottu ja jännittävä. Eeppinen stoori hulluudesta, syyllisyydestä ja kuolemasta.

Valitettavin mielin täytyy sanoa, että vaikka odotinkin peliä paljon ja pidin sen juonesta, täytyy minun olla suosittelematta peliä kenellekkään, paitsi American McGee´s Alice faneille. Tiivistettynä peli oli loistavalla juonella, mutta huonolla, tylsällä ja toistavalla pelattavuudella varustettu kakku, joka oli koristeltu tyylikkäillä, vaikkakin huonosti toteutetuilla grafiikoilla. 70/100

Kiitän, kumarran ja toivon, että jatkatte peliarvosteluidemme ja blogitekstiemme seuraamista.

Pelivuosi 2011: Osa II (FatHazard)

Nyt, kun JK on tehnyt hienon alustuksensa tästä vuodesta, jatkammekin tulevaisuutta päin. Elikkä siis katsotaan, mitä on vielä odotettavissa tältä vuodelta ja tutkimme ensi vuoden julkaisuja.

Kuten kollegani jo mainitsikin, tämä vuosi on ollu huikea peleille. Huikeampi, kuin jopa viime vuosikin. Vuoden alkupuolen peleihin on kuulunut niin L.A. Noirea kuin Witcher kakkosta ja lisäksi jopa uutta Red Factionia, mutta mitä minä ainakin olen viime aikoina tarkastellut, tämän vuoden suurimmat nimikkeet tulevat vasta loppupuolella. Aloitetaan lähitulevaisuudesta. Deus Ex: Human Revolution on Eidos Studiosin kehittelemä ja Square Enix tuleva julkaisu. Peli tuo jatkoa aikaisempien osiensa juoneen. Tämän pitäisi olla Splinter Cell faneille tyypillistä hiiviskelyräiskintää, mutta en voi olla varma. Kaikille teille LOTR ja LOTR: Online faneille tiedoksi, että teidän rukouksiinne on vastattu. Snowblind, joka teki esimerkiksi Baldurs Gate: Dark Alliancen, tuo teille Lord of the Rings: War in the North:in. Peli on toimintaroolipeli, joka seuraa kääpiötä, haltijaa ja ihmistä, jotka taistelevat pohjoisessa toista vihollista vastaan, eikä Sauronia. Elokuvan aikajanalla pelin tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan kuin Frodon eeppinen matka Keskimaan läpi. Amerikkalaisen jalkapallon ystäville on tiedossa Madden NFL 12, josta en nyt paljoa puhu sillä urheilupelit ovat aina urheilupelejä. Konsepti on sama.

Siinä olikin elokuun suurimmat julkaisut, joten nyt jatkamme, ainakin itselleni, ehkäpä odotetuimpaan kuukauteen. Elikkä syyskuuhuun. Yksi, ehkä hieman tuntemattomampi julkaisu, on syyskuun Dead Island. Tämä Techlandin tekeillä oleva Deep Silverin julkaisusuunnitelma on avoimenmaailman zombipeli, johon on ympätty RPG-elementtejä. Pelin taistelu on pääpainona melee-tyylistä ja koko peli on kuvattu 1st personina. Tästä pelistä löytyy loistava asetelma ja loistavat mahdollisuudet onnistumiselle, mutta on myös se mahdollisuus, että pelistä tulee Left 4 Dead, jossa on kehityspuu ja paremmat grafiikat. Jos olet aina halunnut olla yksi Space Marineista Warhammer kokoelmissasi, niin hämmästi. Warhammer 40,000: Space Marine. Relicin suunnittelema ja THQ:n tuleva julkaisu kertoo tarinan yhden Space Marinen silmin. Myös teidän 3rd person shooter fanien luulisi tykkäävän tästä. Ja sitten päästäänkin kahden eri alienräiskintä pelisarjan kolmanteen ja viimeiseen osaan. Resistance 3 (Sony Computer Entertainment, Insomniac Games) ja Gears of War 3 (Microsoft, Epic Games) molemmat ovat alienräiskintää, eeppisellä juonella ja loistavalla asevalikoimalla. Tästähän saatta kehkeytyä aikamoinen taistelupari. Myös urheilupelien ystäville on odotettavissa herkkua Fifa 12:sta ja NHL 12:sta muodossa. (BTW se Fifa tulee myös Playstation 2:lle... Onko ne nyt hei ihan tosissaan.)

No niin nyt syyskuun loputtua jatketaan lokakuuhun... Ja en voi sanoa muuta kuin HUHHUH. Sehän on vilkas kuukausi. Kuukauden aloittaa Kauhupelien kuningassarja Silent Hill uudella osallaan Downpour. Mitä nyt trailereista ottaa selkoa niin peli on tyypillistä kauhupeli menoa. Juokse tai kuole-peli varustettuna yksinkertaisesti loistavalla juonella ja mielen räjäyttävillä käänteillä. Tämän Vatran suunnitteleman Konami-pelin mahdollisuudet suosioon ovat yksinkertaisesti rajattomat. Autopeli fanien pitäsi olla tästä kuusta aivan ekstaasissa. Kaikkien autoräiskintöjen ISO-äiti Twisted Metal on vihdoin täällä. Peli (ja sen tekijät ja tuottajat eli Eat Sleep Play ja SCE) takaavat rajatonta aivot narikkaan räiskintää autoilla. Tämä peli on jo yksinään syy miksi haluaisin ostaa Playstation 3:sen. Ja jatkoa autopeleille tuo myös Turn 10 Studiosin ja Microsoftin tuleva tuotos Forza 4. Enemmän ratoja, coolimpia autoja ja paremmat grafiikat. Näiden pelien jälkeen lokakuuta jatkaa vielä Batman: Arkham Asylumin jatko-osa Arkham City. Tämä Rocksteadyn ja Eidosin tulevaisuuden tuotos on avoimenmaailman Batman seikkailu. Jos peli ylittää edellisen osan niin minä ainakin ostan sen. Roolipelien faneille lokakuu tuo Ragen. Dystopiaan sijoittuvan räiskintäroolipelin (ei kuullosta YHTÄÄN Fallout 3:lta). Tältä ID Softwaren suunnitteilla olevalta ja Bethesdan julkaisulta odotetaan paljon, mutta se mitä siltä saadaan jää nähtäväksi. Kuukauden lopettaa tyylilla Battlefield 3, ehkä vuoden odotetuin peli. Taattua laatua, josta en edes enempää selitä.

Lokakuun loppu on tullut ja päästänkin siis marraskuun alkuun. Sen aloittaa mikäpä muu kuin Battlefieldin pahin vihollinen eli Call of Duty: Modern warfare 3. Tämä on toinen vuoden odotetuimmista peleistä ja minä en itse siltä toisaalta mitään odota. COD:it on jo nähty. Jos tämä ei tuo mitään uutta niin tuskin itse ainakaan ostan. Ohops hyppäsin jo yhden yli. Marraskuun ensimmäisenä päivänä ilmestyy yksi ehkä ihmeellisimmistä peleistä jonka olen nähnyt. Metal Gear Solid: Rising. Peli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa joku hyvin paljon Raidenilta näyttävä (ei kuitenkaan ole hän) silpoo ihmisiä miekalla, johon on kehitetty yksi hienoimmista kontrollitavoista ikinä. Käykää katsomassa pelintraileri. Toivon, että pelin tekijät, Kojima Productions, ja varsinkin Hideo Kojima pistää parastaan tähän Konamin tulevaan julkaisuun. Samana päivänä ilmestyy myös Uncharted 3: Drake´s Deception. Pelisarjan kolmas ja viimeinen osa jonka tekee Naughty Dog ja SCE. Myös suosittu Elder scrolls saa jatkoa Skyrimin, eeppisen ja lohikäärmeisen action rpg pelin muodossa.

Tässä oli tämän vuoden suurimmat ja kauneimmat, joten tehdäänpä vielä hyvin lyhyt vilkaisu tulevaisuuteen.

Ensi vuonna esiin putkahtaa Asuras Wrath, josta osaan vain sanoa sen, että siinä tulee olemaan eeppinen taistelu puolijumalan ja jumalien välillä. Peli tulee olemaan 3D action mättö. Ensi vuodesta osaan vain sanoa sen, että 7 pelisarjaa saa uuden jatko-osan. The Darkness 2, Mass Effect 3, Prototype 2, Armored Core V, Bioshock Infinite, Sniper: Ghost Warrior 2 ja Halo 4. Lyhyt arvio = vieläkin eeppisempi vuosi kuin tämä.

Noh nyt olen vihdoin saanut tämän tekstin valmiiksi ja toivottavasti nautitte tästä. Minä jatkan muita asioita. Muistakaa kommentoida.

Peliarvostelu: Kameo: Elements of power (Xbox 360, FatHazard)

Eeppinen seikkailu Lumotun valtakunnan (Enchanted kingdom) pelastamiseksi.

Kameo on Raren kehittämä ja Microsoft game studios:sin julkaisema roolipeli, joka julkaistiin vuoden 2005 lopussa ja täten peli onkin ensimmäinen julkaisu koko Xbox 360 pelikonsolille.

Kameo on pelin päähenkilö ja kuningatar Theenan ja kadonneen kuningas Solonin tytär, sekä haltijoiden kruununperijä. Hänellä on sisko, Kalus, joka on tälle kateellinen, koska Kameo peri äidiltään muodonmuuttamis kyvyn hänen sijaan ja tämän takia hän aikoo kostaa koko valtakunnalle. Koston Kalus aikoo toteuttaa herättämällä peikkojen kuninkaan, Thornin, jolla on omat suunnitelmansa Enchanted kingdomia varten. Thorn kidnappaa Kameon perheen. Tästä peli lähtee liikkeelle. Kameo kulkee Thornin linnaan ja pääsee kuin pääseekin sisään, mutta korkeimmalle huipulle päästyään Thorn ja Kalus saavat hänet yllätettyä ja Thorn lyö häntä niin lujaa, että kaikki hänen elementalsoturit karkaavat. Kameo löydetään myöhemmin Enchanted kingdomin laitamilta vahingoittuneena ja hänet pelastaa The Mystic. Mystic ei haluaisi päästää Kameota lähtemään omin päin seikkailemaan ja pakottaa tämän ottamaan mukaansa Wotnotin, joka on kirja jossa elää Ortho tietäjä. Tässä vaiheessa Ortho ja Kameo tutustuu ja he saavat selville, että kaikki elementtaalisoturit ovat joutuneen Varjo peikkojen käsiin. Ilman elementtaalisotureja Kameo ei pärjää Thornille, joten he lähtevät näitä keräämään ja tässä peli alkaa käydä kiinnostavaksi.

Kuten jo mainitsin, peli on ensimmäinen julkaisu Xbox 360 konsolille ja se paistaa grafiikoista läpi. Ne eivät ole surkeat, mutta ne eivät myöskään hivele silmää kauneudellaan. Yleisesti pelin ulkoasu on nätti. Elementalsotureista näkee, että niihin on mennyt aikaa ja rahaa ja aivotyötä ja muutenkin kaikki pelin alueet ovat yksityiskohtaisia, värikkäitä ja omaperäisiä. Välivideoiden grafiikka oli myös ihan kohtalaista, mutta painotan nyt sitä, että tämä oli ensimmäinen julkaisu, joten sillä ei ole niinkään väliä. Grafiikoiden yleisasua huonontaa se, että pelissä on kohtia joissa grafiikat ovat surkeita, mutta ei yhtäkään kohtaa jossa grafiikat todella loistaisivat. Hyvänä esimerkkinä grafiikoiden surkeista kohdista on vesi, silloin kun sitä katsoo pinnalta. Se ei ole aidon näköistä, eikä se liiku aidonnäköisesti.

Äänimaailma pelissä on kuten sen grafiikkakin, ihan kohtalainen, mutta ei hyvä. Monet äänet alkavat toistaa itseään, kuten metallien yhteen osumisen kilinä ja suurten taisteluiden huudot. Ne lopulta vain sulautuvat joukkoon eikä niitä haluaisi kuulla kertaa enempää. Vastaavasti dialogi pelissä on mielestäni hyvää. Ääninäyttelijät ovat tehneet loistavaa työtä napatakseen äänten pienet vivahteet, kuten sarkastisuuden ja humoristisuuden. Mutta ääninäyttelijöiden työpanostus ei voi korjata erästä vikaa. Lipsynccaus. Se on onnetonta, usein jouduin katsomaan kuinka hahmojen suut liikkuvat aivan eri tahtiin kuin puhe ja aina välillä se rupesi häiritsemään minua suuresti.

"I`m always here to help you in the Wotnot book."

Tässä vaiheessa kirjoittaessa alkaa huomata kuinka keskinkertainen peli oikeastaan oli, sillä kun nyt kirjoitan pelattavuudesta mainittavaa on se, että sekin on kuten aikaisemmat osiot ihan kohtalaista mutta ei huippua. Kontrollit toimii hyvin kyllä, mutta muutamia epäkohtia sieltäkin löytyy. Nämä epäkohdat vaikeuttavat peliä huomattavasti ja sai minut raivon partaalle tietyissä kohdissa. Loistava esimerkki epäkohdasta on Thermite-elementalsoturilla. Kun olet mortar moodissa (jota tulee käytettyä suurempiin vihollisiin PALJON) et voi käyttää kilpeäsi, joka torjuu kaikki hyökkäykset. Tämä pikkuriikkinen epäkohta sai minut kuolemaan useammin kuin kerran. Muuten pelattavuus on ihan ok, joskin kamera joskus hieman temppuilee ja vauhdin menettäessään liikkeelle lähtö tietyillä hahmoilla on todella vaikeaa. Nämä pienet virheet ikävästi laskevat pelattavuutta. Yleisesti muilta kannoilta katsottuna pelimekaniikka on hyvää. Elementalsotureiden välillä vaihtelu on helppoa, vaikkakin hieman hidasta ja elementtaalisotureiden käyttökin on toteutettu ohjaimen takanapeilla ja se on saatu toimimaan hyvin. Hyviä puolia pelattavuudessa on hahmojen kehitys. Se on loistavaa. Hahmoja saa kehitettyä elemental hedelmien avulla, joita löytää sieltä sun täältä ilman isompaa hakemista. Kehittämisessä ostat hedelmillä tietylle soturille uusia taitoja, jotka jälkeen päin tulevat todella hyödyllisiksi örkkejä vastaan taistellessa. Myöskin puzzlet olivat lyhyitä hauskoja ja hyvin toteutettuja ja ne toivat mukavaa vaihtelua muuten jatkuvaan mättöön ja mäiskeeseen. Hahmojen kehitys ja puzzlet ovat molemmat ISOJA plussia. Mikään tässä pelissä ei ole tyydyttävämpää kuin saada vihdoin tarpeeksi hedelmiä johonkin taitoon tai pitkän ajankulutuksen jälkeen vihdoin ratkaista vaikea puzzle. Pelin bossit ja minibossit olivat omaperäisiä, hyvin luotuja ja hauskoja. Pidin niitä vastaan taistelemisesta paljon, vaikka ne kävivät muutaman iskun jälkeen hieman tylsähköiksi, sillä kaikki tapettiin aina iskemällä vain samanlaista iskua.

Pelin pääkohtien lisäksi on vielä pari risua joista kommentoida. Loading screenit olivat outoja. Niissä luki aina jotain ilmeisesti kiinnostavaa, mutta koskaan ei kerennyt lukea mitä siinä luki, sillä peli jatkoi vain suoraan eikä antanut mitään mahdollisuutta pitkittää loading screeniä. Toinen ongelma oli Wotnot-kirja ja varsinkin sen sisällä asustava tietäjä Ortho. Kun pyysin häneltä apua hän ei sitä antanut ja joka ikinen kerta kun selvitin itse sen mitä piti tehdä alas ilmestyy Orthon pää ja kuulen kaijuttimistani äänen: "You know I`m always here in The Wotnot book to help you out." Se oli ärsyttävää, mutta sekään ei vielä saanut minua irti tästä pelistä.

Plussat:

Juoni on hyvä.

Puzzlet ovat kivoja.

Hahmon kehitys.

Ääninäyttely.

Miinukset:

Orthon ärsyttävä neuvominen.

Pitkiin taisteluihin tylsistyy.

Lipsync.

Liikaa pieniä virheitä.

Peli ansaitsee mielestäni kokonaispisteinä 75/100. Se on hyvä peli, mutta kompastelee liian moneen pieneen virheeseen. Perusasiat on hoidettu kunnolla, mutta detaileihin eli niihin pienempiin asioihin pitäisi panostaa enemmän.

FatHazard kiittää lukemisesta ja toivottaa hyvät jatkot. SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI HEI!!! = )