Uutta videota!

Uudelle sivustollemme on juuri pudonnut uusi video, jonka aiheena on Arma 3:n uusi lisäosa Apex.

Muistakaa siirtyä tutkalle uudelle sivustollemme!

Comeback time!: Borderlands 2 arvostelu (JK24, PC)

Moi, ja anteeksi kauhea hiljaiselon jakso!

Totuus on etten ole pelannut yhtäkään tarpeeksi relevanttia peliä vähään aikaan ennen Borderlands kakkoista, joten mitään en ole kyennyt tänne suoltamaan. Poliitikkojen sanoin asiaan on tultava muutos hetimmiten. Joten eiköhän pureksita ja ehkä vielä päälle märehditä tämä seköpäinen räiskintä alta pois!

Suurin osa tietänee Borderlandsin konseptin, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta. Olet planeetalla nimeltä Pandora, joka on sekoitus Villiä länttä, nykyaikaa, ja tulevaisuutta. Kyseessä on aavikkoinen alue jonka hallinnasta ja rikkauksista taistelee eritoten Hyperion niminen yhtiö. Yhtiö käy taistelua Pandoran ihmisiä vastaan, sillä paikalliset eivät halua luovuttaa planeettaansa riistokorporaatiolle. Tämän ison konseptin tärkein palanen on planeetan holvi, josta Hyperion on erityisen kiinnostunut. Sarjan toisessa osassa pääpirun paikalle on asetettu ylimielinen ja hauskuudessaan erittäin geneerinen maskimies Handsome Jack. Jackin tavoite on saada holvi ja sen sisällä asuva hirviö hallintaansa. Ja niin, jos et jo sitä keksinyt, sinä ja mahdolliset Coop-kaverisi ovat ainoat, jotka tämän pahan aikeen ovat kykeneviä estämään.

Jos käydään audiovisuaalinen puoli ensin alta pois. Peli ei ole graafisesti mitenkään tajunnanräjäyttävää sorttia. Sarjakuvamainen ulkoasu on hieman yksinkertainen, mutta pelin humoristiseen tyyliin erittäin sopiva. Yksityiskohtia on kiitettävästi ja jotkut ympäristöt ovat jopa yllättävän mielenkiintoisia ja kauniita (vrt. ensimmäisen osan ikuiset kaatopaikat).

Äänipuoli on takuuvarmaa suorittamista alusta loppuun. Ääninäyttely on hauskaa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin mainiosti. Jopa monien pelien edelleen toidistama murheenkryyni aseiden äänien heikkoudesta, on jokseenkin jätetty onnistuneesti taakse. Mitään tajunnanräjäyttävää on turha odottaa, mutta äänistä kokonaisuus ei jää missään kohtaa kiinni.

Entäpä sitten itse asia mikä tälläisessä pelissä on isommaissa roolissa, itse pelaaminen. Perinteistä tappamista on höystetty ensimmäisen osan tapaan kevyellä roolipelielementillä. Valittavissa on neljä erilaista hahmoa (no, viisi, mutta yksi on DLC, joten en tiedä siitä mitään). Sireeni omaa hieman taikatemppuja, Assasiini panostaa näkymättömyyteen ja one shot-one kill tyyppiseen aseistukseen, commando vastaa edellisen osan soldieria, avuksi voi kutsua tykin ja aseistus painottuu rynnäkkökivääreihin, gunzerker käyttää melkeempä mitä aseita lystää, pääpointti on siinä, että aseita voi käyttää molemmissa käsissä yhtä aikaa erikoiskyvyn aikana. Viidennestä tasosta eteenpäin saa sitten joka kerta tason noustessa pisteen, jolla voi kehittää oman hahmon ominaisuuksia. Saa päättää yleensä tiimipelaajan, tai sitten hahmon kahden eri pääpelitavan välillä (esim. oletko assassiinina keskittynyt tarkkuuskivääreihin vai liikkuvuuteesi ja pistooleihin). Autolla tulee pelissä ajettua jälleen paljon, vaikka fast-travel systeemiä on parannettu suuresti. Ajaminen ei ole hirveästi muuttunut, pieni parannus tuntumassa on. Autoja saa tosin pelissä toisenkin, joten nyt saa hieman jo enemmän valinnanvarmaa ensimmäisen pelin yhden ja ainoan auton sijaan. Vaihtoehtoinen auto on bandiittien rekka, joka on hieman hitaampi, mutta siihen mahtuu kaikki neljä ja aseistus on hieman hauskempaa sorttia, kukapa ei lentävistä sahanteristä tykkää.

Jo ensimmäinen Borderlands markkinointiin pelinä, jossa on tuhansia aseita ja tappaminen hauskaa. Onko yhä näin? Joo ja ei.  Ainakin yritystä on ollut. Uusia aseita löytää jatkuvasti jokaisesta kaapista ja laatikosta jonka avaa, ammuksia vielä useammin. On siis selvästi haluttu, että ampuminen on pelin keskiössä. Tästä nauttiminen on paljolti jokaisen meistä käsissä. Tavallisesta poikkeaa aseissa muutama asia. On elementtejä ja mukavasti variaatioita. Aseita löytää ilman elementtiä, slagillä mikä heikentää kohteen puolustusta, räjähtävilllä ammuksilla, syövyttävillä ammuksilla, sähköisillä ammuksilla, jotka tuhoavat vastustajan suojat nopeasti ja tulella joka on hyvä panssarittomia vihollisia vastaan. Pientä pokemonista tuttua super effective/not very effective meininkiä. Ei tämä mitään todellista taktista elementtiä peliin tuo, mutta lisää pikkukivaa. Toinen ero on valmistajat, jokaisella eri "asevalmistajalla" on pelissä oma teema. Yhden aseet ovat hitaita mutta ammukset tehokkaita, toinen ampuu nopeasti, mutta vähän miten sattuu tarkkuuden puolesta ja kolmannelta löytyy aina jokin elementti. Valmistajia on pelissä 8, joten eiköhän jokaiselle löydy se itselle parhaiten sopiva ase.

Lääniä ja ympäristöä pelistä löytyy paljon ja lisää (maksullista) sisältöä ilmestyy toistaiseksi lyhyin väliajoin. Kun suurin osa pelin tehtävistä on tyyppiä mene paikkaan X ja pelasta/tuhoa asia Y, on lähes lineaarista räiskintää edessä todella paljon. Itsellä meni yhden kaverin kanssa tahkotessa noin 40 tuntia pelin peruskamppanjaan + kaikkiin sivutehtäviin, paitsi viimeiseen joka vaatii kehityksen 50- leveliseksi asti, sitä emme ole vielä ehtineet tehdä.

Tapaa Borderlands 2 pelin isoin ongelma. Kaiken pääsisällön läpäistyäsi olet noin 35-40 levelinen, ja kun siihen perään peli lyö sivutehtävän, jota suorittaessa on käytännössä pakko olla 50 levelinen, on sinulla kolme vaihtoehtoa. Unhoda peli tässä ja nyt, anna olla, 40 tuntia oli ihan tarpeeksi, nyt on aikaa keskittyä muuhun. Toinen vaihtoehto: Osta kaikki pelin jo ilmestyneet ja tulevaisuudessa ilmestyvät ladattavat lisäsisällöt (DLC:t), ja nauti niiden tuomista uusista alueista ja tehtävistä ainakin siihen asti, että olet saavuttanut tarvittavat levelit. Kolmas vaihtoehto on aloittaa niin sanottu New Game +- moodi (True Vault Hunter- Mode), jossa pelaat koko tarinan uudestaan läpi vielä vaikeampana, aseet tosin ovat parempia. Aloitat niillä leveleillä ja tavaroilla mitä sinulla jo on, joten tämän urakan loppuessa olet pakolla saavuttanut levelcapin. Tämä on pelin suuri kaksiteräinen miekka. Jos pelaat kaiken sen, mitä saat itse pelin ostaessasi ja jätät pelin siihen, ei siitä jää mitään elämää suurempaa tai kokemuksellista käteen. Erittäin hauskat 40 tuntia ja siinä se. Ei suuria tunteita tai hämmästyttäviä loppuja. Mukavasti huumorilla höystetty perinteinen sankaritarina. Toisaalta miksi kaikkia olisi pakko miellyttää ihan hamaan loppuun asti, jos ei tykkää niin ei tykkää.

Summa summarum. Borderlands 2 jätti hyvän maun, mutta väitän, ettei se ollut täysin vain pelin ansiota, myös peliseura on osallisena siihen, kuinka rikas kokemus peli on itse kullekkin. Kaverin kanssa peli siis toimii erittäin hyvin, yksinpelinä suuria tunteita ja ihmeitä ei välttämättä koe yhtä viihdyttävällä tavalla. Mitään erityistä huonoa ei kuitenkaan pelissä ole, joten peli on hyvä, muttei mahtava.

Annetaan 83/100 pistettä. Paluu on (liian) pitkän tauon jälkeen tehty, #CAMA, nauttikaa ja pelatkaa hyviä pelejä!

Peliarvostelu: Bulletstrom (PC)

Penis se on kiva se...se on kiva kun se on pelin dialogin jokaisen vitsin aihe. Näin meille opettaa Epic Gamesin ja People Can Fly:n kehittämä, EA:n markkinoille päräyttämä Bulletstrom räiskintä. Tässä pelissä räiskitään, ruoskitaan, potkitaan ja heitetään rivoa läppää.

Peli alkaa suoralla toiminnalla lyhyen aloitusnäytön jälkeen. Alussa esitellään pelin päähenkilö, avaruuspiraatti Jason Gray. Jason on viinaan menevä ja kovismainen avaruuskapteeni, joka tajuaa, että on tietämättään tappanut ihmisiä täysin väärin perustein ja haluaa kostaa tämän työnantajalleen. Alun jälkeen Jasonin seuraksi ilmestyy Jasonin iskujoukon jäsen Ishi, joka otti pahaa osumaa ja on siitä johtuen kyborgi. Ishin on vaikea hallita koneita jotka korvaavat hänen elimiään ja tästä johtuen Ishi sekoaa välillä täysin. Aikakautta ei kerrota, mutta peli on selkeää scifiä, sillä löytyy alieneita ja kyborgeja, avaruusaluksia unohtamatta. Kaikki tämä punoutuu yllättävän syvälliseksi ja hauskaksi juoneksi. Jasonin ja Ishin lisäksi pelistä löytyy muutamia muita todella hyvin kirjoitettuja hahmoja, mutta niitä en paljasta, koska yritän pitää arvostelut spoilerivapaina.

"Keitä ne on ne sankarit..."

Pelattavuudeltaan Bulletstorm on erittäin hauska ja mässäilevä peli. Pintapuolisesti kyseessä on tavallinen ensimmäisen persoonan räiskintä, ei mitään turhia suojasysteemejä tai kolmannen persoonan kohtauksia. Pinnan alta löytyykin pelin parhaat puolet. Vihollisia voi ruoskia ja potkia perinteisen ampumisen lisäksi. Jos potkiminen ja ruoskiminen eivät itseisarvona riitä näitä ominaisuuksia käyttämään, on peliin ympätty pistejärjestelmä, joka antaa sitä enemmän pisteitä mitä hauskemmin, mässäilevimmin ja kauneimmin viholliset onnistuu tappamaan. Pisteillä sitten ostellaan aseita ja päivityksiä ruoskaan ja aseisiin. Potkiminen toimii ihan mukavasti ja onhan se aina hauska tunne kun saa potkaista ruman alienvihollisen isopiikkiseen kaktukseen. Ruoska ja potkiminen tasapainottavat toisiaan mukavasti, ruoskalla tuodaan vihollinen lähelle ja potkulla saadaan pois näkökentästä. Erityismaininnan arvoinen suoritus pelissä löytyy tarkkuuskivääriltä, jonka hidastustoiminto on yksinkertaisesti eeppinen, hieno ja hauska. Isoin miinus pelattavuudessa taitaa olla kampanjapelin tuttu ja turvallinen lineaarisuus johon ei kyllästyy helposti. Pelattavuudesta kuitenkin plussaa.

Tekoäly ja viholliset eivät ole Bulletstromissa mitään parhautta. Mutta peli ei silti ole turhan helppo teköälyn takia, viholliset osaavat etsiä suojia ja paeta hädän hetkellä. Tyhmyyksiltä ei ole tästä huolimatta vältytty, sillä idiootteja löytyy aina ja kerranpa yksi vihulainen keksi ihan omin nokkineen kävellä kielekkeeltä alas, sen kummempia kyselemättä tai miettimättä.

Audiovisuaaliselta ilmeeltään Bulletstrom on erittäin sekava ilmestys. Toisaalta peli näyttää ja kuulostaa paikoin aivan mahtavalta, mutta nämä grafiikat ovat aivan väärässä pelissä. Pelin monet kauniit kohdat ovat hyvin raamatullista taidetta, ja jotenkin tämä nyt ei vain sovi alapäähuumorin ja verimätön joukkoon, mutta mikäpä siinä toisaalta, kaunis mikä kaunis, oli se missä tahansa. Grafiikasta en löytänyt mitään suuria bugeja tai lageja, joten graafinen puoli tienaa varmat pisteet kotiin. 

Äänipuoli on kaksijakoisin juttu koko pelissä. Toinen puoli on huonoja alapäävitsejä jatkuvasti sisältävä dialogi, johon suurin osa todennäköisesti tympeytyy viimeistään pelin puolivälissä. Toinen puoli onkin sitten loistavasti äijämäistä mässäilyä tukeva ääniefektien maailma, joka saa tappamiseen yhä vain lisää menoa ja meininkiä. Aseäänet kuullostava kerrankin edes joltakin ja räjähdykset ovat kivoja, mutta valitettavasti dialogi on silti se osa, joka jää päällimmäisenä mieleen, Ja tämä ei ole hyvä asia.

Voisi luulla, että tällaisen pelin juoni on aivan turha ja puhtaassa statistin osassa, mutta ei. Bulletstormin juoni on yllättävän hyvä ja kampanjan jaksaa tahkota läpi pariin kertaan. Moninpeli ei tähän maailmanaikaan enää varmaankaan tarjoa isoja onnistumisen elämyksiä ellei satu olemaan kaveriporukkaa, jonka kanssa moninpeliä tahkoisi päivästä toiseen. Pitkäikäisyys on ihan mukavalla tasolla, nykyajan keskivertoa parempi sentään. 

This is gonna be fun!

Hauskat lisäpisteet peli ansaitsee ainakin parista kohdasta kampanjassa. Minigunin kun saa käsiinsä on meno hauskaa ja todellinen äijämäisyyden tunne pääsee virtaamaan kehon läpi.
 Toisen maininnan saa kohta jossa ohjataan erittäin godzillamaista isoa robottia jolla pistetään vihu kuin vihu matalaksi. Ah sitä tappamisen sadistista hauskuutta....

Loppukommentti: Hyvä peli niille jotka hakevat silmitöntä ja rehtiä räiskintää äijähuumorilla höystettynä. Jos juoni toimii ja dialogin kokee hauskaksi, on pelistä taattua hupia monille tunneille. Bulletstrom tuntuu peliltä joka ylitti olla jotain suurempaa, mutta tuote on hieman keskivertoa parempi räiskintä parilla ominaisuudella jotka oikeasti erottuvat joukosta.

Plussat

+Grafiikka 

+Tarina

+Mättö

+Räiskimisen hauskuus

Miinukset

-Penisvitsien määrä

-Lineaarisuus

-Pelimuotoja on liian vähän

Kokonaispisteitä 78/100

Kiitän, nähdään taas (toivottavasti lyhyemmän tauon jälkeen tällä kertaa)