Tästä päästäänkin pelisarjan uuteen osaan, Alice: Madness Returnsiin. Tämän pelin tarkoitus on selvittää tulipalon aiheuttaja, sekä pelastaa ihmemaa. Uuden osan kehittäjäyhtiö, Spicy Horse, on eri, mutta julkaisija, EA, ja pääkehittäjä American McGee, ovat pysyneet samoina.
Pelin juoni, kuten jo mainitsinkin, on siis se, että täytyy pelastaa Ihmemaa. Suunnitelman toteuttaminen on kuitenkin täysin eri asia. Matka oli suoraan sanoen loistavan eeppinen ja ihanan kieroutunut. Matkan aikana tapaa monia tuttuja paikkoja, kuten kuningattaren linnan ja Hullun Hatuntekijän teepöydän. Kuitenkin myös mukaan on saatu uusiakin paikkoja. En tosin osaa varmaksi sanoa ovatko ne hardcore Lewis Carroll-faneille uusia, mutta minulle ne oli. Eräs näistä uusista paikoista jäi pysyvästi mieleeni. Paperiheinäsirkkoja täynnä oleva vuori. Se toi vivahteen Kiinaa peliin ja oli mukava nähdä jotakin uutta. Muutenkin suurin osa pelin tapahtumapaikoista ovat erilaisia, kuin mikään kuvailtu tai näytetty asia, joka Liisa tarinoihin liittyy. Hertta Kuningattaren linna oli romahtamispisteessä ja kaikki oli synkkää ja pimeää. Ulkoasu muutenkin sopi täydellisesti pelin tyyliin ja juoneen.
Ulkoasusta, kun puhutaan, niin ensimmäisenä tulee mieleen puhua grafiikoista. Grafiikallinen tyyli oli outo ja suorastaan pelottava. Parempaa graaffista tyyliä olisi saanut hakea kissojen, koirien, lyhtyjen, kynttilöiden ja kaiken muunkin kanssa. Ainoa ongelma grafiikoissa oli se, että paikoittain ne olivat huonot. Näin paljon säröjä ja hajoamisia ja outoja bugeja, kuten sen, että näen jonkun hahmon viiksien alta sen sisälle. Tämä aiheutti lieviä pelimaailmaan syventymisen katkeamisia.
Pelattavuus, ehkäpä pelin vaikeiten arvioitava asia, oli hyvää ja huonoa samaan aikaan. Jotkut asiat oli toteutetta todella laadukkaasti, toiset taas ei. Esimerkiksi hahmon ohjattavuus oli loistavaa. Harvemmin kuolin oman virheen takia. Samaten taistelumekanismit. Ampuminen ja aseen vaihtaminen oli tehty nopeaksi ja vaivattomaksi, väistäminen oli kauniin näköistä ja helppokäyttöistä sekä tietenkin tähtääminen ja tähdättävän objektin vaihtaminen lennossa oli todella sulavaa. Väistämisestä sen verran, että nappia painaessa Alice purskahtaa kasaksi perhosia ja siirtyy pari metriä sivulle. Todella iso plussa omaperäisyydestä ja näyttävyydestä. Huonona puolena on se, että Alicen muuttuessa pieneksi hän ei mahdu läheskään kaikista paikoista, mistä hän näyttäisi mahtuvan, mikä aina vähän latistaa tunnelmaa.
Lisää pelattavuuden huonoja puolia on aseet. Jep ne ovat hienoja, niihin saa päivityksiä (3 päivitystä joka aseeseen), mutta kaikki aseet saadaan jo ennnen pelin puoltaväliä. Tästä johtuen peli käy loppua kohden aseiden käyttöä ajatellen tylsäksi. Samaten erikoisliikkeet, kuten pienentyminen, ja erikoiset esineet, kuten ilmaa puskevat erinäiset asiat ja taso jotka liikkuvat vastasuuntiin toisiinsa nähden, ovat aivan liian usein käytettyjä. Joka ikisessä tasohyppely kohdassa käytetään samoja juttuja ja kun joku uusi asia esitellään se käy todella nopeasti tylsäksi.
Ainoa asia, mikä sai minut pelaamaan äärimmäisen tylsät tasohyppelyt, oli seuraava palanen tarinaa, tai uuden hahmon näkeminen. Ne ovat pelin parhaiten toteutettuja asioita. Hahmot ovat hulvattomia, järjettömiä ja samalla viisaita sekä pelottavia. Kaiken tämän aikaansaamiseen on pakko olla joko hullunero tai täysin sekopää. Tarinan kerronta on toteutettu usein nukketeatterimaisella pätkällä, jossa kuvalla heiluu paperimaisia nukkeja ja samalla kuuluu hahmojen ääni. Tarina on loistava. Hyvin kerrottu ja jännittävä. Eeppinen stoori hulluudesta, syyllisyydestä ja kuolemasta.
Valitettavin mielin täytyy sanoa, että vaikka odotinkin peliä paljon ja pidin sen juonesta, täytyy minun olla suosittelematta peliä kenellekkään, paitsi American McGee´s Alice faneille. Tiivistettynä peli oli loistavalla juonella, mutta huonolla, tylsällä ja toistavalla pelattavuudella varustettu kakku, joka oli koristeltu tyylikkäillä, vaikkakin huonosti toteutetuilla grafiikoilla. 70/100
Kiitän, kumarran ja toivon, että jatkatte peliarvosteluidemme ja blogitekstiemme seuraamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti