Peliarvostelu: Ninja Blade (Xbox 360, JK24)

"Olenhan superninja, (lähes) näkymätön"

Tällä kertaa upotan viiltävän arvostelijan veitseni eeppiseen tasoloikkaan Ninja Blade. Kehittäjänä pelille on toiminut From Software, ja markkinoille pelin jytkäytti Microsoft Games Studios From Softwaren kanssa. Kuten monet varmaan saattoivat jo arvata, pelissä ohjastetaan ninjaa (duh). Ninjan nimi on Ken Ogawa. Kuten elokuvamaisen eeppiseen juoneen kuuluu, saa Ken heti alussa tehtäväkseen pelastaa koko Japanin oudolta taudilta joka muuttaa ihmisiä yllättävän paljon zombien näköisiksi mutanteiksi. Ken joutuu tehtävässään kohtaamaan myös isänsä ja entisen parhaan ystävänsä. 

Ninja Blade sekoittaa pelissä oikeastaan kahta eri asiaa runsaasti. Pelissä on erittäin, erittäin paljon niin sanottuja quick time eventtejä. Jos tämä tekniikka on jolleikin lukijalle epäselvä, selitän sen nopeasti. Eli quick time event on yleensä "kesken" välivideon tuleva hetki, jolloin ruudulle ilmestyy jokin nappi jota pitää painaa tarpeeksi nopeasti, jotta peli jatkuu eteenpäin. Ninja Blade nojaa näihin kohtauksiin hyvin paljon, sillä lähes jokaisessa välivideossa on vähintään yksi tai kaksi quick time painallusta. Quick time eventtien lisäksi peli tarjoaa paljon tasoloikkaa suurilla vihollismäärillä höystettynä. Viholliset ovat siis taudista tartunnan saaneita ihmisiä, jotka tauti on muuttanut oudoiksi hirviöiksi. Kenin tehtävänä kun on tämä kyseinen virus tuhota, saa tautisia mättää pelissä kumoon toden teolla. Aseina tautisten tappamiseen on kolme erilaista miekkaa, ja suuri heittotähti jossa on kolmen eri elementin voimat. Miekat eroavat toisistaan erittäin paljon, ja jokainen pelin pelannut varmaan löytää kolmesta miekasta mieluisensa pelin aikana. Heittotähti osaa vahingoittaa vihollisia sähkön, tulen tai tuulen avulla. Näitä voimia täytyy myös käyttää muutamia kertoja ympäristössä, mutta tämä on useasti erittäin köykäistä. Tasoloikkaelementtejä peli tarjoaa suht mukavasti. Ken osaa juosta seiniä pitkin kuten ninjan kuuluukin, ja osaa käyttää erilaisia vipuja ja keppejä ympäristössä erilaisten hyppyjen suorittamiseen. Pelin pelimekaniikka on varmasti pelin suurin valttikortti, sillä ainoa pelattavuudellinen huonous on sen kapeus.

Sitten pääsemmekin pelin heikkoon osa-alueeseen. Audiovisuaalinen puoli on pelissä todella keskinkertaista, joskus jopa keskinkertaisuuden alapuolella. Grafiikka on välillä jopa törkeän huonoa, ja pelissä on paljon elementtejä joista näkee rajaukset ja suorat reunat liian helposti. Tokio on täynnä samanlaisia rakennuksia, ja 75% kentistä ovat samantuntuisia kaupunkikenttiä, joissa on mystinen vihreä taustaelementti mukana kokoajan. Tiedä sitten onko tällä yritetty ilmaista taudin leviämistä kaupungissa, vaiko sitä että koko Tokio olisi oikeasti erittäin vihreäsävyinen (?). Grafiikka tuntuu kokonaisuutena nopeasti sutaistulta päällikerrokselta, jotta peli olisi saatu tarpeeksi nopeasti markkinoille. Äänipuoli pelissä on hieman pimentoon jäävää, sillä pelissä olevat räjähdykset piikittävät laadukkaankin kaiutinsysteemin äkkiä, television oletuskauiuttimesta puhumattakaan. Dialogin ja muiden ääniefektien puolesta peli ei erotu mitenkään ainakaan edukseen, muttei suoraan ole surkeakaan, lisää keskinkertaisuutta siis.

"Mättöä perkule"

Itse olen valitettavan pettynyt, että pelin audiovisuaalinen anti on niin heikkoa, siellä pelimekaniikassa olisi hyvin paljon potentiaalia. Tiedä sitten iskikö tekijöihin budjettivaje, huono motivaatio vaiko kenties vain liian pikainen aikataulu. Kestoltaan peli on kaikkine eeppisine quick time cutsceneineen reilusti yli kymmenen tunnin mittainen. Tämä ei ehkä ole hirveän hyvä asia, kun kerta audiovisuaalisuus on niin keskinkertaista, ja mitään huumoriakaan tästä pelistä ei löydy. Eli jaksaminen pelaa peli oikeasti läpi oli koetuksella, mutta onneksi peli tarjoaa muutaman oikein loistavan kentän loppupuolella. Pelin olessa ehkä hieman liiankin eeppinen, on se vaikea ottaa tosissaan ja jää lähinnä surkuhupaisaksi mätöksi.

Plussat


-Tuttua ja turvallista mättöä
-Yleinen eeppisyys
-Hahmon muokkaaminen
-Quick Time-eventit


Miinukset


-Liian tuttu tarina
-Grafiikka ja äänet
-Kokoaikainen samanlaisuus

Loppukaneettina sanon, että jos kerma kakun päällä olisi ollut kunnossa pohjan lisäksi, olisi peli varmasti ollut jopa oikein hyvä tuotos, mutta tällaisenaan siitä on vaikea oikeasti tykätä lopppupeleissä. Niin ja muuten yksi mukava ominaisuus pelissä on, Kenin asusteen saa muokata vapaasti sen näköiseksi kuin haluaa, värien suhteen ainakin. Arvosanaksi peli saakoon 67/100.

JK24 kiittää, kuittaa ja lupaa piakkoin käsitellä aivan toisenlaista peliä. Keep on reading!