Pyörimällä pääsee pitkälle.
Kauan sitten, kehitti Naughty dog huvittavan pussimäyrä pelihahmon, johon kansa rakastui saman tien. Tämä hahmo seikkaili samannimisessä pelissä, Crash Bandicoot:ssa. Tästä Playstation 1 julkaisusta on tultu pitkälle. Hyvin hyvin pitkälle.
Ensimmäisen pelin ja Mind over mutant:in välissä on ollut monia kehittäjiä ja tuottajia, mutta tämän kyseisen pelin kehitti Radical Entertainment ja julkaisi ,vuonna 2008, Sierra Entertainment.
Pelin juoni pyörii Crash Bandicootin ja kahden hänen arkkivihollisensa, Neo Cortexin ja Nitrus Brion, ympärillä. Myös Uka Uka on roolissa, joka ei kuitenkaan ole niin suuri. Kuitenkin, Cortex ja Brio keksivät suunnitelman tuottaa pahaa mojoa, joka on pelissä kerättävä elementti, ja tämän avulla he onnistuvat tuottamaan elektronisen laitteen, jonka nimi on NV. NV-laite mahdollistaa useiden elektronisten asioiden teon, kuten tv:n katselun, soittamisen, tekstareiden lähettämisen ja sähköpostien katselun. Tämän laitteen Cortex ja Brio aikovat lähettää ympärimaailmaa kaikille, mutta ensimmäisenä hän kuitenkin lähettää laitteet Vamppasaaren, Crashin kotisaaren, asukkaille ja ainoat, jotka eivät jää koukkuun laitteeseen, ovat Crash ja Aku Aku. Coco ja Crunch kuitenkin muuttuvat laitteen ansiosta pahoiksi ja Crash heidät pelastettuaan lähtee Cortex ja Brion perään. Tämä on kiinnostava alku kiinnostavalle pelille ja tarina on mielestäni sopiva. Kommelluksia ja juonenkäänteitä löytyy. Tarina onkin yksinpelin vahvoista puolista, sillä se ei ole liian monimutkainen, mutta siitä saa silti perheen pienimmätkin selvää.
Peli sai alkuaikoinaan huonoja arvosteluja, suurimmaksi osaksi, koska kyseinen peli ei tuonut mitään uutta, mutta tutkitaanpa peliä yksilönä. Sillä niinhän pelejä pitäisi arvostella.
Grafiikat pelissä ovat täysin peliin sopivat. Ne ovat 3D-grafiikat, mutta peli on kuitenkin aika suurelti osalti 2D-kuvakulmasta pelattavissa. Samanlainen grafiikka tyyppi oli jo ensimmäisessä Crash Bandicootissa. Hyvät ne ovat välivideoissa, eikä oikeastaan muualla. Tätä ei kuitenkaan saa luulla laiskaksi tekemiseksi. Peli on lastenpeli, joten tällainen grafiikka sopii peliin 100 prosenttisesti. Se on värikäs ja se ei satuta silmiä, ellei ole jonkin sortin hifistelijä, jolle kaikki pienikin detaili on tärkeää. Hahmot ovat hyvin luotuja ja ne eivät näytä samoilta. Mutanteissa omaperäisyys on kuitenkin vähän lopahtanut. Jotkut näyttävät täysin samoilta, lukuun ottamatta ulointa kerrosta, josta on vain pakko tehdä erilainen. Tämä häiritsi vähän, mutta se ei riittänyt vielä lopahduttamaan innostustani pelin parista.
Pelin äänimaailmaa voi kuvastaa vain yksi sana. Loistava. Ääninäyttelijät ovat tehneet uskomattoman loistavaa työtä välivideoissa. Yhdessäkään kohtaa en joutunut kuuntelemaan ylinäyteltyä, tai tasapaksua dialogia. Kaikki kuulosti täysin lastenpeliin sopivalta ja muutenkin juuri oikealta hahmon toimintaan nähden. Kun joku on sarkastinen, äänikin on sarkastinen ja niin edespäin. Tästä todella suuri plussa pelille. Näinkin pienellä panostuksella on peliin saatu todella paljon lisää nautittavuutta. Samaten ääniefektit pelissä on loistavia. Räjähdykset kuulostaa, kuin he olisivat oikeasti räjäyttänee jotain studiossa ja äänittäneet sen. Lyönnit kuulostaa juuri siltä, mitä lastenpeliltä odottaakin. Ja vihollisten humoristiset huudot Crashin nähtyään, ovat aivan loistavia. Niille sain nauraa niin useasti kuin niitä riitti. Pelin loppupuolella ne rupesivat tosin kyllästyttämään, koska ne alkoivat toistamaan itseään. Niihin lakkasi lopulta kiinnittämästä huomiota, mutta pelin alkupuolella ne olivat melko lailla ainoa asia, mitä halusin kuulla.
Hymy päällä, säällä, kuin säällä
Pelin kontrollit toimivat mahtavasti. Ainoa vika niissä on taistelun yksipuolisuus. Yhdestä napista lyö ja toisesta tekee erityisiskun. Tämä tiettävästi johtaa combojen vähyyteen ja taistelun yksipuolisuuteen. Taistelu alkaakin jo hetken kuluttua kyllästyttämään. Pelin suola, joka pitää sinut kiinnostuneena, onkin tasapainotus. Tasohyppely ja puzzle osuudet, ovat hyviä ja ne tarjoavat mukavaa vaihtelua. Tasohyppelyt, puzzlet ja taistelu on asetettu tiettyihin kohtiin, eikä kertaakaan ole liian pitkää kohtausta. Myös mutantit toimivat hyvin. Jokaisella mutantilla oli oma "erikoismuotonsa", joka toimi painamalla toista trigger-nappia. Jokainen mutantti toimi eri kohdissa, mutta tämä oli vähän tylsähköä, koska jokaista mutanttia tarvitsi vain omalla alueellaan, mistä se on hankittukin. Tämä tietysti toi realistisuuden ja evoluutioitumisen tunnetta mutantteja kohtaan, mutta tämä ei mielestäni ole tarpeellista lastenpelistä puhuttaessa. Ainoa asia pelattavuudessa joka meni pieleen oli kamera ja tämäkään ei mennyt niin pahasti pieleen. Eteenpäin hypätessä pelin 3D-grafiikat, eivät antaneet armoa. Syvyys käsitys pelissä oli niin epärealistisen tuntuinen, että koskaan ei oikeastaan eteenpäin hypätessä voinut olla varma siitä, että laskeutuisi oikeaan kohtaan. Sivulle liikkuessa kamera toimi, kuten kaikki muukin, hyvin. Myös välivideot pelissä oli loistavia. Ne parodisoivat monien pelien ja elokuvien tyyliä ja täten olivat erilaisia. Osa oli mustavalkoisia ja osassa taas oli paksut mustat reunat. Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut. Oikeastaan päin vastoin. Odotin aina innolla sitä, että millainen olisi seuraava näytti.
Pelissä on myös tarpeeksi sisältöä. Ilman sivutehtävien suorittamista pelin läpi pelaamiseen meni noin 5 tuntia ja tässä vaiheessa tilastot sanoivat pelin olleen 44% valmis. Eli pelissä on pelattavaa ja paljon. Useiden tarinaa eteenpäin vievien tehtävien lisäksi on ajan voittamista ja vihreiden pallojen keräilyä yms. kivaa sivutekemistä
Plussat:
-Pelattavuus
-Mutanttien erikoiskyvyt
-Ääninäyttely
-Juoni
Miinukset
-Pienet virheet
-Kamera
Yleisesti peli on suositeltavissa perheen pienimmille ja miksei vähän isommillekin. Peli saa 86/100. Miinusta täytyy antaa pienistä virheistä, kuten kamerasta johtuen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti