Kovaksi keitetty kyttäpeli, vai kolmen minuutin kananmuna.
L.A. Noire on Team Bondin kehittelemä ja Rockstar Gamesin julkaisema teos, joka käyttää film noir-tyylisiä elementtejä hyvinkin paljon. Kyseenomainen tyyli oli suosittu 1940-1950 lukujen dekkarifilmeissä, kuten Casablancassa (on muuten hyvä elokuva).
Peli kertoo Cole Phelpsistä, amerikkalaisesta sotasankarista, joka yrittää sopeutua takaisin normaaliin päiväjärjestykseen ja poliisin työhön 1947 vuoden Californiassa. Juoni alkaa tilanteesta, jossa Phelps on rivikyttä, joka käsketään tutkimaan ampumatapauksen tapahtumapaikkaa. Siinä sitten, tutkiskellessaan, Phelps selvittääkin koko rikoksen. Hän saa tunnustuksen työstään ja hänet ylennetään murhia tutkivaan ryhmään. Tästä vasta alkaa pelin jännitys ja noustessaan pitkin poliisilaitoksen erilaisia portaita Phelps selvittää niin murhia, kuin koko kaupungin laajuisia rikoksen verkkojakin.
Juoni pelissä on todella hyvä. Pidin sen jokaisesta vivahteesta ja pienestäkin käänteestä ja seurasin innolla sitä, mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi poliisiystävämme Phelpsin ruudintäyteisessä elämässä. Ja näitä käänteitä pelistä löytyykin muutama. Osa tulee odottamatta, kun taas osa, ikävä kyllä, on hieman odotettujakin. Vaikka ne muutamat ovatkin odotettuja, ei tarvitse pelätä, että ne tylsistyttäisivät. En kertaakaan, ainakaan itse, olisi keksinyt yhtään parempaa ratkaisua samanlaiseen tilanteeseen. Juonen lisänä taustalla on vielä kaksi muuta tarinaa. Toinen on ryhmä kuutosen, Colen sotilasryhmän, tarina sodassa ja lehtien kautta kerrottu tarina, joka kertoo pelin juonta syventäviä tarinoita. Molemmat näistä ovat todella loistavia lisiä ja esimerkiksi lehdet, joiden kautta taustatarina katsotaan, ovat ripoteltu tarinan mukaisesti niin, ettei ne koskaan paljasta liikaa, mutta aina niistä saa jotain irti. Suosittelen näiden lehtien hakemista, sillä ne antavat todella hyvin lisätietoja koko pelin tarinasta. Jos kuitenkin olet liian laiska niitä hakemaan, saat aivan loistavan kokemuksen, myös pelin normaalilla tarinalla. Juoni tuntuu olevan täysin suunniteltu ja kaikki sen osat sopivat toisiinsa. Tuntuu kuin koko ajan katsoisi hyvää elokuvaa ja saisi osallistua siihen ohjaimen kautta.
Pelissä on muitakin sivutehtäviä. On Streetcrime-sivutehtävät, jotka ovat pienempiä keissejä, joissa tehtävä on aina takaa-ajo tai ammuskelu. Vaikka näin sanottuna se kuulostaa itseään toistavalta, niin se ei ole. Jokaisella pienellä tehtävällä on oma juonensa. Alku on aina erilainen ja taustat ja paikat vaihtuvat. Minä todella nautin näiden tehtävien suorittamisesta ja suorastaan odotin aina seuraavaa. Nämä tehtävät vievät aina hetken, mutta ottaen huomioon sen, että niitä on 40, uskaltaisin väittää, että ne tuovat ainakin kolme tuntia lisää pelattavaa päätarinan lisäksi. Vielä näistä sivuutettuna on erilaisia paikkoja, mitä pitää etsiä. Nämä ovat kaupungin nähtävyyksiä. Niitä on 30 ja ne eivät aukea tarinan aikana itsestään. Niistä aina paljastuu lyhyt pätkä tarinaa, joka kertoo niiden rakentamisesta ja ihmisten mielipiteistä sitä kohtaan jne. Nämä lisät ovat myös hauskoja, sillä ne oikeasti ovat hienoja. Niitä on mukava katsoa ja niiden taustatarinat ovat huikean realistisia. En osaa sanoa, ovatko ne aitoja nähtävyyksiä, mutta helposti voisi luulla, että ne ovat. Ja vielä nähtävyyksien ja sivutehtävien jälkeenkin tekemistä riittää. Pelissä on 95 autoa, joista kaikki ovat unlockableja. Tämä on mielestäni, ehkä hieman huonokin asia. Jokainen uusi auto johon menet sisään avaa yhden unlockableista. Uskoisin, että sen yhden viimeisen auton hakeminen tulisi olemaan aivan järkyttävä tuska. Parempi ratkaisu olisi ollut pitää unlockableina vain harvinaiset autot, joita löytää tietyn näköisistä autotalleista ympäri kaupunkia. Kyllä, pelissä on vielä autoja, jotka pitää löytääkin. Uskoisin, että kaikki nämä lisätehtävät tuovat peliin ainakin 10 tuntia lisää pelattavaa ja tämä on jo yli monen muun pelin yksinpeliajan.
Pelin grafiikka on huikeaa. Yksityiskohtien määrä on huima. Se saa pelin tuntumaan todella aidolta. Grafiikka on lähes täydellistä. Hyvin harvoin näkee rosoisia kulmia ja jos näkee, sekin on yleensä kohdissa, joissa zoomataan. Grafiikassa on vain yksi huono puoli. Välillä se lagaa hieman. Näen maassa ikään, kuin linjan, jonka toisella puolella maa on hieman eri väristä. Tämä on outo bugi eikä se kadonnut vaikka installoin pelin Xboxiini. Toinen vika on tekstuureiden hidas lataus. Tämä ei todellakaan ole yleinen ongelma, mutta jostain syystä välillä näin vain käyn ja se vie huomion kaikesta muusta, mitä pelissä tapahtuu ja välillä hukkasin juonen hetkeksi. Onneksi siitä sai aina helposti taas kiinni. Visuaalisesti peli on muutenkin loistava. Autoihin tulee klommoja ja naarmuja ja aina oikeaan paikkaan. Veri jälki, joka jää luodin osumisesta, on uskottava näköinen ja sekin ilmestyy aina oikeaan paikkaan. Hahmon saadessa turpaan, naamakin näyttää siltä. Tavarat menee oikeasti sirpaleiksi ja sirpaleet ovat hienon näköisiä. Hatut lentelevät, luotien osuessa ja kipinät lentää autohyppyjen jälkeen. Suojien rikkimenemisen kannalta olisi voitu tehdä vähän enemmän töitä, sillä se mitä minä ainakin huomasin, oli vain pintakerroksen raapiutumista pois. Ja nyt päästäänkin grafiikan huippukohtaan. Kuulustelut. Niihin on käytetty uutta Motion Scan-teknologiaa, joka taltioi pienetkin näyttelijöiden naaman liikehdinnät peliin. Tämä oli aivan mahtava lisä. Näyttelijät ja kehittäjät, ovat tehneet hienoa työtä tämän osion kannalta ja oli suorastaan nautinnollista seurata pelin kasvojen pientä liikehdintää ja määritellä valehteleeko hän. Onhan teknologiassa kuitenkin vielä lisää kehitettävää, mutta ottaen huomioon kuinka uusi asia on kyseessä, se toimi hyvin. Nämä tilanteet, ovat mielestäni pelin parhaita. Hahmojen sanomisia pitää seurata tarkkaan, jotta voi epäillä, pitää totena tai suoraan sanoa, että toinen huijaa. Huijaamiskorttia käytetään vain silloin, kun on kivenkovia todisteita siitä. Vinkkinä pelin pelaajille, jos hahmo välttää silmäkontaktia, silloin hänellä on jotain salattavaa.
"I didn´t do it."
(A) Usko (B)Epäile (C) Syytä huijauksesta
Tunnelma pelissä on saatu hyvin aikaan. En löytänyt pelistä yhtäkään aikakausivirhettä ja pastellivärit sopivat asetelmaan täydellisesti. Poliisiradio ja puhelinlinjojen operaattorit olivat tosin hienoinen pettymys, sillä ne kuulostivat aina samalta. En usko, että yksikään ihminen maailmassa pystyisi pitämään saman äänen pirteyden päivästä toiseen, aina vaan. Tämä aina vähän häiritsi, mutta se ei pilannut pelikokemusta.
Pelin hahmot olivat jokainen erilaisia. Heidän taustatarinansa oli erilainen, luonteensa oli erilainen ja ilmehtiminenkin oli erilaista. Hahmoissa oli jokaisessa paljon luonnetta. Jotkut olivat totuuden torvia ja puhtaita kuin pulmuset, kun taas toiset valehtelivat ja aina ja rämpivät liassa kuin siat mudassa. Jokainen hahmo tuntui, kuulosti ja näytti todella aidolta. Tästä päästäänkin ääninäyttelyyn. Se on aivan uskomattoman hyvää. Pienetkin äänen vivahteet ja nopeutukset, joista tunnistetaan osittain valehteleeko henkilö, vai ei, on napattu uskomattoman tarkasti. Tämä lisäsi peliin todella paljon aitouden tuntua ja syvyyttä. Autoista jokainen kuulostaa hieman erilaiselta ja aseet ovat eri kuuloisia myös. Tämä kaikki on todella iso plussa ja lisäävät pelin nautittavuutta huikeasti.
Äänimaailma pelissä on myös loistavaa kaikki kuulostaa realistiselta, paitsi operaattorit. Kenkien kopinan ruohikolla, metallilla ja asfaltilla kuitenkin tunnistaa aina. Muuta tästä osiosta ei voi sanoa.
Kontrollit pelissä on myöskin suurimmalta osalta loistavat, kuten kaikki muukin tässä pelissä. Ainoa vika niissä on juoksemisen tönkköys. Tämäkään ei paljoa pelissä haittaa, jos ottaa huomioon kaikki pienet hienoudet, mitä kontrolleista löytyy. Paloportaita juostessa voi painaa suoraan ylöspäin, niin Phelps juoksee ne suoraan ylös. Ei tarvitse alkaa tiukoissa paikoissa leikkimään kontrolleilla niissä. Toinen hieno asia on automaattinen hyppy, kun juoksee jotain estettä, tai pudotusta kohti. Tämä helpottaa peliä huomattavasti. Autoja on todella helppo ohjata (ainakin useampia niistä) ja käsijarrukäännökset ovat myöskin helppoja. Lähes kaikin puolin loistavat kontrollit.
Plussat:
-Juoni
-Pelattavuus
-Ääninäyttely
-Kuulustelut
-Tunnelma
-Grafiikka
Miinukset
-Pienet virheet, kuten grafiikka bugi ja juoksun tönkköys
-Kaikkien autojen unlockkaus
Peli oli huikea kokemus ja tahdon kiittää pelin tekijöitä tästä jännittävästä ja mukavasta seikkailusta, joten annan pelille pisteiksi 97/100.
FatHazard kiittää ja kuittaa ja jatkaa tästä FarCry 2:sen pelailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti