Vuoden 2011
syksy oli peleille loistavaa aikaa. Tuolloin ilmestyi jotain kivaa varmasti
jokaiselle, paitsi jos hait hyvää kauhupeliä. Tämä saattaa johtua siitä, että
olen hyvin tarkka, minkälaisia kauhupelejä sitä sitten viitsii pelailla. Kriteereiksi
olen asettanut:
- Ei aseita.
Mitä iloa siitä on, jos voit ampua kaikki peli pelottavat elementit pois? Ei
riitä, että aseet ovat tehottomia, se tuo turvan tunnetta. Penumbra on esimerkki näiden välistä: varsinaisia aseita ei ole,
mutta siitä huolimatta täytyy tappaa, mikäli haluaa koirilta päästä pakoon.
- Todenperäisyys.
En tarkoita sitä, ettei mitään saa keksiä itse. Mutta jonkinnäköinen pohja
todellisuudellakin on oltava. Peli ei saisi edetessään muuttua liian sekavaksi.
Fantasiaa voidaan valjastaa, mutta tämä toimii parhaiten hahmoissa. Itse asiassa
paremmin kuin hyvin. Tämä on melkein pakollinen hyvälle kauhupelille.
Päähenkilö on silti hyvä pitää ihmisenä, sillä ihminen pelkää tuntematonta. Mikäli
avaruusoliolla pääsee pelaamaan, pelaaja odottaa liiaksi yli-inhimillisiä
kykyjä, jolloin pelottavuuskin katoaa.
- Ympäristön
on oltava oikeanlainen. Tällä tarkoitetaan pimeää, myös hieman ahdistavaa
ympäristöä. Pelkät tyhjät huoneetkin saattavat luoda ahdistusta, mutta silti
kannattaa olla yksityiskohtia, sillä ne tuovat oman lisämakunsa peliin. Vielä hauskempaa on, jos ympäristön kanssa on
mahdollista kikkailla peleissä, kuten Amnesiassa
saa tarrailtua kaikkiin irtoesineisiin, tai piilouduttua kaappeihin.
- Yllätyksellinen. Jos tiedät, mitä tuleman pitää, ei peli ole enää pelottava.
Silti en tarkoita, että mielettömiä jumpscareja pitäisi olla joka paikassa,
sillä se on vain säikähdys. Pelko on tässä tapauksessa tunnelma.
- Juoni.
Kauhupelissä, kuten muissakin peleissä, on oltava hyvä juoni, sillä ilman sitä,
ei kirkumisessa ole mitään järkeä. Tämä ei syö pelon tunnetta suoraan, mutta pelattavuuden
kautta sitäkin enemmän. Pelaajalle on myös hyvä asettaa tehtäviä tai pari
aivopähkinää.
- Ei liian
montaa hahmoa. Yleensä pelihahmon on hyvä olla yksinään, mutta toivon, että
olisi oikeasti pelottava peli, joka olisi kahdelle. Siitä ylöspäin mennään jo vaaralliselle
alueelle.
Nykyisten
kauhupelien sanoisin siis olevan heikkolaatuisia, sillä jokaisessa Frictional Games:n ulkopuolisessa nimikkeessä sanoisin olevan hieman liikaa toimintaan
suuntautuneita pelejä. Tunnelmaa jää toissijaiseksi, mutta kuvitellaan sen
olevan mukana koko ajan. Kauhupelien hahmoilla on nimittäin melkein
poikkeuksetta todella hyvät mahdollisuudet puolustaa itseään, johtuen aseista,
mitä hahmoilla jo on. Hienoksi poikkeukseksi tässä tulee kuitenkin peli Condemned: Criminal Origins, missä
hahmo itse löytää aseensa käytännöllisistä esineistä, joita löytää kovin
helposti, kuten vaikka lapio. Tämän pelin heikkoudeksi tosin jää se, että peli
on osittain pilattu liian heikoilla vastustajilla. Kun näet sellaisen, pari
napakkaa iskua riittää. Poliisisedän kaataminen viekin sitten ainakin viisi
sorkkarautaa, kaksi lapiota ja yhden kylpyankan iskut.
Siinä on nyt
tärkeimmät, uskon silti joidenkin pointtien jäämisen varjoon. En sano, että
mielipiteeni on ainoa oikea tai, että poikkeuksia ei ole. Lähinnä hyvät
kauhupelit seuraavat kuitenkin tätä kaavaa, ainakin suurelta osin. Onneksi
odotus kuitenkin tullaan palkitsemaan, sillä tänä vuonna ilmestyvä Amnesia: Machine for the Pigs ainakin
edellisen osan perusteella tulee olemaan loistava kauhupeli. Peli voi kuitenkin
olla hyvä, vaikka se olisi kauhugenressä, muttei pelottava. Kauhupelien
kannalta tilanne on kuitenkin se, että joko niitä on liian vähän tai ne ovat
laaduttomia verratessa esimerkiksi toisiaan kopioiviin toimintapeleihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti