Shogun 2: Fall of the Samurai

Shogun 2: Fall of the Samurai

The Creative Assemblyn tekemä ja SEGA:n julkaisema Shogun 2: Total War saa jatkoa "stand alone" lisäosalla nimeltään Shogun 2: Fall of the Samurai. Tämä peli sijoittuu edeltäjästään noin 400 vuotta eteenpäin aikaan, jolloin teollinen vallankumous oli alkanut, ja nyt se leviää myös Japaniin. Tarkoituksena on edelleen saada muut kansat oman kansan alaisiksi, tällä kertaa tosin uuteen aikakauteen kuuluvin asein.

Shogun 2: Fall of the Samurai jatkaa kaikkien edeltäjiensä karttapohjaista kampanjaa, jonka tarkoituksena on valloittaa kampanjan koosta riippuen tiettyjä provinsseja. Tällä kertaa pelaajat voivat liittoutua halutessaan kehityksen tarpeeksi edetessä Iso-Britannian, U.S.A:n tai Ranskan kanssa. Karttapohjaisen kampanjan lisäksi taistelut käydään strategiapelin tapaan komentamalla joukkoja reaaliajassa.

Yllättävä ja samalla toivottu uudistus oli pelin visuaalinen komeus, ja tönkön taistelutyylin uudistus. Entisten liiankin paljon runescapea muistuttavien liikkeiden sijaan sotilaat osaavat taistella ja tappaa näyttävän näköisesti ilman, että pelaaja osaa sanoa, millaisen liikkeen joku sotilaista tekee seuraavaksi. Fall of the Samuraihin yksiköitä on valittavissa valtava määrä Shogun 2:seen verrattuna, ja jokainen yksikkö on erikoistunut johonkin. Siitä huolimatta ei ole yhtään yksikköä, joka olisi muihin verrattuna tappokone, vaan jokaiselle löytyy varteenotettava vastus. Kehitys avaa pelaajalle uusia yksiköitä koko ajan, ja kun verrataan alku- ja loppupuolta, huomataan suuri ero yhden pelin sisällä. Komentajia ei tarvitse enää varustaa niin painavilla panssareilla, koska nekään eivät kestä kehittyneitä aseita. Taktikoimalla kuitenkin pärjää, sillä jos maasto on oikeanlainen, tuliaseet joutuvat tulemaan niinkin lähelle, että heidän yllättäminen on mahdollista. Aina yksiköitä asetellessa on siis hyvä varmistaa maaston muodot, sillä se voi ylhäältä käsin vaikuttaa vain pienen pieneltä korkeuserolta, mutta voi todellisuudessa peittää vihollisyksiköt näkökentästä. Maaston vaikutus on muutenkin toteutettu kiitettävästi, sillä metsä suojaa luodeilta loistavasti, ja jos paikka sattuu sijaitsemaan ylämäessä, eteneminen hidastuu huomattavasti. Pelin perusasiat ovat siis kunnossa, mutta silti Fall of the Samurai osaa vielä yllättää. Tykkeillä on mahdollista ampua ensimmäisestä persoonasta, joka aluksi pelotti, mutta tykeissä ei kuitenkaan ole modernia tähtäintä, joka näyttää täydellisesti kuulan laskeutumispaikan. Ampumiseen vaikuttaa myös sattuma. Ampumishetkestä saa vielä eeppisemmän laitamalla hidastuksen päälle juuri ennen kuulan osumista maahan. Hidastus toimii hyvin taktisesta näkökulmasta, jolloin on enemmän aikaa komentaa yksiköitä, mutta voi sillä pitää hauskaa myös katsellessa vaikka ampumisen tai lähitaistelun kauneutta.

Hyvistä puolista huolimatta laivataistelut ovat mielettömän tylsiä katsella alkupuolella, sillä laivojen ensimmäisestä persoonasta ampuminen on päätetty toteuttaa keskimastosta katsottuna. Laivojen kehittyessä tulee kuitenkin isompia käsirysyjä, jolloin puutteet eivät enää haittaa. Toinen mielestäni suuri puute on yksiköiden alhainen moraali. Taistelun ollessa kiivaimmillaan armeijan heikoin yksikkö saattaa päättää lähteä pois, joka laukaisee ketjureaktion ja lopettaa taistelun kuin seinään. Moraalia voi yrittää parantaa komentajan ollessa lähistöllä ennen tämän kuolemaa. Komentajat ovat menettäneet reilusti hyötyään Shogun 2:seen verrattuna. Kuolema koittaa helposti kun yrittää pysyä taistelussa omien joukkojensa kanssa, ja komentajan kuollessa heikot yksiköt menettävät moraaliaan entisestään. Kolmas ja onneksi viimeinen heikko lenkki pelissä on yksiköiden vaihteleva paikallaan jumittaminen ja AI pelaajan tyhmyys tietyissä tilanteissa. Muureilla ollessa puolustavat yksiköt saattavat komennon tullessakin jämähtää kiinni paikalleen, eivätkä aina halua hetkeen totella. Tämän kanssa vielä pärjää, mutta kun AI hyökkää tuliaseilla varustetulla armeijallaan linnaan pokerinaamalla ja kävellen mistään välittämättä sekä päätyen lähitaisteluun keihäsyksiköiden kanssa, alkaa se olla jo pelaajasta itsestäänkin typeräntuntuista ajanvietettä. Suurta ihmetystä herättää myös kampanjassa toimivan neuvojan amerikkalainen aksentti. Hankala yrittää sanoa, mistä se on peräisin, sillä kampanjan alussa liitossa ei olla vielä yhdenkään Japanin ulkopuolisen kansan kanssa.

Ruusut:

+ Visuaalisesti todella komea

+ Tykkien ensimmäisestä persoonasta ampuminen

+ Monipuoliset valinnat rakennuksissa ja yksiköissä

+ Maaston todenmukainen vaikutus

+ Hidastusnappula

Risut:

- Laivojen ensimmäisestä persoonasta ampuminen

- Erinäiset pelin yksikkökohtaiset jumittumiset

- Neuvojan/Advisorin amerikkalainen aksentti

Pisteitä annan 92/100, sillä tämä on peli yllätti monella tapaa positiivisesti, sekä se on hauskaa yksin, tai kaverin kanssa. Jos risut korjattaisiin ja mukana olisi mahdollisuus, että mitä tahansa yksittäistä hahmoa saisi ohjata ensimmäisestä persoonasta, tämä olisi itse täydellisyys.