Kyseessä on siis tri-Crescendon ja Namco Bandai Gamesin aikaansaama suorastaan eeppinen roolipeli Eternal Sonata. Peli on jäänyt melko pienelle huomiolle Euroopassa ja Amerikassa, vaikka Japanissa se oli Japanin Amazonin pelien myyntilistan ykkönen julkaisuviikkonsa aikana.
Peli kertoo Frédéric Chopinista ja hänen elämänsä viimeisistä hetkistä. Chopin on maailmankuulu säveltäjä joka eli 1800-luvun alkupuolella. Hän oli Puolalainen, mutta joutui elämään suuren osan elämästään muualla, silloisen Puolan kapinan vuoksi. Suurin osa pelistä kertoo Chopinin kuoleman hetkillä näkemästään unesta ja mukana on vain muutamia pieniä osia, joissa nähdään ”oikea maailma”.
Tarina unessa kertoo ryhmästä ihmisiä, jotka matkaavat yhdessä tapaamaan asuinalueensa kreivi Waltzia. He haluavat keskustella tämän kanssa mineraali pulverin veroista. Vaikka tämä kuulostaakin yksinkertaiselta, tarina laajenee todella paljon. Skaala jonka peli ottaa tarinassaan muuttuu yksittäisen paikkakunnan verotusongelmista aina valtioiden väliseen vakoiluun ja salaliittoihin saakka. Sanat eivät riitä kuvaamaan tarinan eeppisyyttä. Juonenkäänteitä ja kiperiä tilanteita riittää. Ja ne ovat kaikenlisäksi loistavasti kirjoitettu. Ne pitävät pelaajan kourissaan aina viimeisiin hengenvetoihin saakka ja niidenkään jälkeen tarina ja sen merkitys jäävät pelaajaan pysyvästi. Toisin sanoen peli on kuin luotu vaikuttamaan ihmisiin, käsittelemällä yhteiskunnallisia ja maailmanlaajuisia ongelmia, joko suoraan tai hieman kierrellen ja kaarrellen.
"OMG..."
Pelin selvästi ylivertaisin osa on sen visuaalinen anti. Todella värikäs ja suorastaan eloisa Eternal Sonatan maailma on kuin suoraan yli-innokkaan lievästi naturalistisen kuusivuotiaan värityskirjasta. Se sopii peliin täydellisesti. Värikkäät talot ja vehreät nummet suoraan sanoen huokuvat kauneutta ja jo pelkästään pelin maisemien katseleminen luo mukavan tunnelman peliä pelatessa. Eri alueissa on enemmän kuin tarpeeksi vaihtelevuutta ja uudestaan ja uudestaan peli jaksaa hämmästyttää pelaajaa visuaalisella kauneudellaan. Myös monet hauskat visuaaliset efektit ovat tehty loistavasti ja hahmoanimaatiot menevät yksi yhteen muun pelin kanssa. Monet silmille kesken taistelun tuoksinnan räjähtävät efektit tuovat peliin omanlaistaan tyyliä ja hauskuutta. Samanlaista tunnelmaa luo hahmojen suurieleiset liikkeet.
Ainoa visuaalisen puolen ongelma oli vihollisten samankaltaisuus. Lähes joka alueella oli hyvin samankaltaiset viholliset ja usein ne vain vaihtoivat väriä. Toinen ongelma minkä pelin viholliset kohtaa on se tavanomainen idiotismi. Tekoälyä ei vihulaisille ole liioiksi annettu. Vuoropohjaisessa taistelusysteemissä käy valitettavan usein niin, että vastustaja tuhlaa vuoronsa kääntyen typerästi ympäri kiertäen jostain kaukaa, tai jotenkin muuten huonoilla liikkeillä ja sen jälkeen pelaaja usein pääsee yllättämään vihollisen. Tämä vie pois osan pelin hauskuudesta, sillä se vähentää haastetta hyvin paljon. Muuten viholliset olivat mukiin meneviä kokonaisuuksia.
Jos jostain löydätte jotain värikkäämpää niin soittakaa poliisi, koska se on jo varmasti laitonta.
Pelin äänimaailma ei tule paljoakaan jäljessä verrattuna visuaaliseen puoleen. Hahmojen ääninäyttely on loistavaa, joskin lipsyncaus on vähän hakusessa muutamissa kohdissa. Ääniefektit ovat hyviä, mutta eivät loistavia. Tuppaavat hukkumaan siihen loputtomaan roolipelien massaan. Musiikit ovat osittain Chopinin itse säveltämiä, mutta väliin on lisätty uudempiakin tuotoksia. Näistä annetaan iso plussa. Musiikit korostavatkin juuri sopivasti pelin tunnelmaa.
Pelimekaniikka on pelin innovatiisin ja muutenkin paras asia. Eternal Sonata vetää taistelusysteemin täysin uusiksi ja sekoittaa niin reaaliaikaista- kuin vuoropohjaistamättöä. Elikkä käytännössä se toimii osapuilleen siten, että molemmilla taistelun osapuolilla on vuoronsa, jonka aikana he voivat liikkua ja/tai iskeä vapaasti tietyn aikarajan verran. Vaikka tämä kuulostaakin yksinkertaiselta, sitä se ei välttämättä ole. Systeemiin on sekoitettu erikoisiskuja ja lyöntikertoimia. Lyhyesti: mitä suurempi lyöntikerroin, sitä tehokkaampi erikoisisku. Lyöntikerrointa kerätään vastustajaa vahingoittamalla. Mukaan on myös ympätty, tyypilliseen tyyliin, levelit ja sitten viel erityinen party level. Party levelin ainoa tarkoitus on käytännön tasolla määrittää se, kuinka paljon aikaa sinulla on taistelussa. Muuten sillä ei ole kovinkaan suurta vaikutusta.
Lyhyesti sanottuna Eternal Sonata on aivan loistava peli. Sen kun jostain löytää halvalla niin kannattaa hakea.
Tässä se nyt sitten oli. Eikun vaan uutta putkeen ja seuraavaa projektia väkertämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti