Peliarvostelu: Eat Lead: The Return of Matt Hazard (Xbox 360, FatHazard)

"It´s hazard time."

Ja niin tottavie onkin. Tätä peliä hasardimpaa peliä saa hakea. Siis aivan tosissaan. Se haukkuu kaikki muut pelit aina Super Mariosta, Metal Gear Solidiin. Koko peli on pelkkää turpamättöä. Tämä on silti vain hyvä. Puzzlet väkisin tungettuna peliin on lähes aina surkeita. Mutta mitä turhia pölisemään. Aloitetaanpa arvostelu.

Pelin juoni alkaa Matt Hazardin kerronnasta. Hän kertoo oman tarinansa läpi pelimaailman historian. Tarina on tieteenkin kuvitteellinen ja matkii käytännössä Duke Nukemin ja muidenkin 2D scrolling pelien sankareiden matkaa. Eli hän kertoo aloittaneensa 2D:stä, jatkaneensa matkaa niin sanottuun 2,5D:hen ja siitä sitten rappioon ja yhtiön kaatumiseen, mutta nyt uusi mies otti yhtiön haltuunsa ja aloitti uuden pelin tekemisen, jonka päähenkilöksi valitaan Matt Hazard. Uudella miehellä on kuitenkin pahat mielessä ja hän aikoo tapattaa Matt Hazardin, mutta Matt saa apua mystiseltä, QA nimiseltä, henkilöltä ja sen jälkeen vetääkin "tappajaansa" turpaan. Matt alkaa sittemmin selvittämään, että mikä mättää ja vastaansa hän saa vihollisia aina zombeista, 2D vihollisiin asti.

Juoni on muutenkin mielestäni hyvä. Suoraviivainen, mutta hyvä. Mitään hirvittäviä juonenkäänteitä on turha odottaa. Silti juoni on viihdyttävä.

Aseita on myös kaikenlaisia. Löytyy pistoolia, konekivääriä ja jopa vesipyssyjä. Kyllä, vesipyssyilläkin voi tappaa. Aseiden lookki on omaperäinen. Ne näyttävät todella aidoilta ja kuulostavat sellaisilta, kuin pitääkin, lukuun ottamatta vesiaseita. Ne kyllä näyttävät aidoilta, mutta niiden ääni on kuin vanhasta 8-bittisestä pc-pelistä, jota pelataan TODELLA huonoihin kajareihin kytkettynä. Tämä vähän häiritsi tunnelmaa.

Hazardin ilme puettuna sanoihin "Siis vesipistooli? Ei näin."

Grafiikka pelissä on keskinkertaista hieman parempaa. Parempiakin on nähty, mutta omana aikanaan se oli suhteellisen hyvääkin. 2D viholliset ovat loistavasti tehtyjä. Ehkäpä ainoa grafiikan huono osio on zombit. Niiden animaatiot on samoja ja se yksikin on huono. Pelissä muutenkin vihollisia on jokaista tyyppiä kaiketi 3 erinäköistä ja samannäköiset viholliset vierekkäin tappavat tunnelmaa todella tehokkaasti.

Tunnelmasta voi todeta lisänä sen, että peliin on tunnelma saatu hyvin mukaan. Pelissä siis juonena on olla Matt Hazardina pelissä. Ja se, että Matt Hazard on pelissä on otettu huomioon hienosti monin asioin, kuten siten, että viholliset pikselöityy pois ruudusta ja pelissä jatkuvasti mainitaan, että on monta checkpointtia tai muulla sellaisella kommentilla. Näitä tunnelmaa lisääviä asioita on paljon enemmän, suhteutettuna niitä pilaaviin asioihin.

Äänimaailmasta ei ole mitään mainittavaa. Äänet ovat sellaisia, kuin pitäisikin. Niiltä ei voikaan odottaa mitään Call of Duty:maista eeppisyyttä taikka Bioshock tyylistä pelottavuutta, mutta ne kelpaavat tällaiseen peliin. Dialogi on tämän osa-alueen paras kohta. Se on hyvää. Ainoa mikä dialogeissa mokaa on jälleen kerran se ikuinen ongelma, eli lipsync. Se ei toimi.

Peli on tehty massiiviseksi kettuiluksi kaikille peleille. Pääasiassa räiskintäpeleille, mutta kyllä mukana on viittauksia niin tasohyppelyihin, kuin hiiviskelypeleihinkin. Pelistä löytyykin niin Masterchef, kuin Carpenter, jotka molemmat muistuttavat jotain muiden pelien henkilöitä, mutta jätänpä ne henkilöt teidän selvitettäväksi. Nämä pienet asiat, mitä esiintyy ympäri peliä, ovat mielestäni todella hauskoja. Niissä on vain se huono puoli, että suurin osa niistä on vain tajuttava. Plussana taas se, että suurin osa tajuttavista on helposti tajuttavia.

Vihollisista lisäksi mainittavaa on se, että heidän tekoäly on oikeastaan hyvä. He osaavat suojautua todella hyvin ja he puskevat päälle, kuin mitkäkin raivohärät. Tämä on todella hienoa.

Zombit liikkeessä.

Plussat:

-Huumori

-Tunnelma

-Juoni

-Vihollisten monipuolisuus

Miinukset:

-Lipsync

-Grafiikkaa voisi hieman pehmentää

Yhteenvetona peli on räiskintäpelien ystäville pakko-ostos, vaikka se nappaakin pisteinä vain 75/100. Pisteytys tulee siitä, että mikään muu pelissä ei ole hyvää, paitsi huumori. Nautin kuitenkin läpipeluusta ja olin ehkä hieman surullinen, kun se loppui.

FatHazard kiittää ja toivoo, että piditte arvostelusta.

P.S. Pyydän, että oikeasti toivoisitte jonkun pelin arvostelua, sillä se olisi jo itsessään niin suuri noste ainakin omaan peliarviointiin ja se helpottaisi pelin arvostelemista.

P.P.S Toivottavasti joku huomasi, että nimimerkkini on rip off kyseisen pelin päähahmosta. =D.