"Daddy, daddy"
Bioshock, huippupeli. Bioshock 2, huippupeli. Voiko asiaa paremmin enää kiteyttää.
Pelihyllyni sai kesäkuun alussa kahden Xbox 360 pelin verran täytettä. Pelit olivat Biosock ja Bioshock 2. Maksoin näistä yhteensä 23e, ja täytyy sanoa, että tein tuona päivänä yhden elämäni parhaista ostoksista tähän mennessä. Sain pilkkahintaan (hinnan pienuus selitettäköön sillä, että pelit ovat olleet markkinoilla jo aika monta vuotta) kaksi huippupeliä. Pelasin tietysti ensin pelisarjan ensimmäisen osan. Fat Hazard ehti sen jo arvostella kunnolla, mutta heitän tässä alkuun pienen pika-arvion ykkösosasta kuitenkin.
Bioshock pelisarja sijoittuu siis meren alle luotuun haavekaupunkiin, Raptureen. Rapturessa on paljon viittauksia kadonneen Atlantiksen kaupungin myyttiin. Rapturen sijainnista kartalla voi sanoa vain sen verran, että se on jossain Atlantin valtameren pohjalla. Rapturen piti olla täydellinen kaupunki, jossa jokainen ihminen saisi toteuttaa itseään vapaasti ja elättää itsensä miten haluaa. Lopputulos ei ole suinkaan täydellinen utopia, vaan totaalinen dystopia. Raputure nimittäin katkaisi kaikki yhteydet merenpinnan päällä olevaan maailmaan. Tämä johti siihen että ihmisten todellisuudentaju muuttui täysin. Jonkin ajan kuluttua Rapturessa kehiteltiin ihmisen geeniiperimää muunteleva aine, nimeltä "Adam". Admista alettiin valmistaa erilaisia plasmideiksi kutsuttuja ruiskeita, joilla Rapturen ihmiset saivat itselleen kaikki fyysiset ominaisuudet mitä halusivat. Jos olit lihava, niin ei se haittaa, ota yksi annos Rapturen omaa Laihdutus-plasmidia. Rapturen ihmiset alkoivat sitten käyttämään plasmideja liikaa ja jäivät niihin koukkuun täysin. Tämä johti siihen, että viimeisimmätkin todellisuudentajun rippeet katosivat ihmisistä ja heistä tuli totaalisia hulluja. Kaiken tämän lisäksi Rapturen johtajan pasmat sekosivat vallasta ja hän alkoi suosia korruptiota ja epäinhimillistä vallankäyttöä.
Ensimmäinen Bioshock peli oli mielestäni aivan loistava. Grafiikka oli vuoden 2007 tasolle mahtavaa, tunnelma pelissä oli täydellinen ja tarina oli todella kiinnostava. Kaikenkaikkiaan loistava peli. Toki pieniä vikoja löytyi, mutta FatHazardin Bioshock arvostelusta voi lukea niistä lisää.
Bioshock 2 pelin kehitti 2K Marin ja julkaisi 2K Games. Peli julkaistiin maailmanlaajuisesti helmikuussa 2010.
Bioshock, huippupeli. Bioshock 2, huippupeli. Voiko asiaa paremmin enää kiteyttää.
Pelihyllyni sai kesäkuun alussa kahden Xbox 360 pelin verran täytettä. Pelit olivat Biosock ja Bioshock 2. Maksoin näistä yhteensä 23e, ja täytyy sanoa, että tein tuona päivänä yhden elämäni parhaista ostoksista tähän mennessä. Sain pilkkahintaan (hinnan pienuus selitettäköön sillä, että pelit ovat olleet markkinoilla jo aika monta vuotta) kaksi huippupeliä. Pelasin tietysti ensin pelisarjan ensimmäisen osan. Fat Hazard ehti sen jo arvostella kunnolla, mutta heitän tässä alkuun pienen pika-arvion ykkösosasta kuitenkin.
Bioshock pelisarja sijoittuu siis meren alle luotuun haavekaupunkiin, Raptureen. Rapturessa on paljon viittauksia kadonneen Atlantiksen kaupungin myyttiin. Rapturen sijainnista kartalla voi sanoa vain sen verran, että se on jossain Atlantin valtameren pohjalla. Rapturen piti olla täydellinen kaupunki, jossa jokainen ihminen saisi toteuttaa itseään vapaasti ja elättää itsensä miten haluaa. Lopputulos ei ole suinkaan täydellinen utopia, vaan totaalinen dystopia. Raputure nimittäin katkaisi kaikki yhteydet merenpinnan päällä olevaan maailmaan. Tämä johti siihen että ihmisten todellisuudentaju muuttui täysin. Jonkin ajan kuluttua Rapturessa kehiteltiin ihmisen geeniiperimää muunteleva aine, nimeltä "Adam". Admista alettiin valmistaa erilaisia plasmideiksi kutsuttuja ruiskeita, joilla Rapturen ihmiset saivat itselleen kaikki fyysiset ominaisuudet mitä halusivat. Jos olit lihava, niin ei se haittaa, ota yksi annos Rapturen omaa Laihdutus-plasmidia. Rapturen ihmiset alkoivat sitten käyttämään plasmideja liikaa ja jäivät niihin koukkuun täysin. Tämä johti siihen, että viimeisimmätkin todellisuudentajun rippeet katosivat ihmisistä ja heistä tuli totaalisia hulluja. Kaiken tämän lisäksi Rapturen johtajan pasmat sekosivat vallasta ja hän alkoi suosia korruptiota ja epäinhimillistä vallankäyttöä.
Ensimmäinen Bioshock peli oli mielestäni aivan loistava. Grafiikka oli vuoden 2007 tasolle mahtavaa, tunnelma pelissä oli täydellinen ja tarina oli todella kiinnostava. Kaikenkaikkiaan loistava peli. Toki pieniä vikoja löytyi, mutta FatHazardin Bioshock arvostelusta voi lukea niistä lisää.
Bioshock 2 pelin kehitti 2K Marin ja julkaisi 2K Games. Peli julkaistiin maailmanlaajuisesti helmikuussa 2010.
Tyyliltään peli on ensimmäisen persoonan räiskintä, selvitymiskauhu ja trilleri. Kuten alkuspiikissä tuli todettua, peli sijoittuu maanalaiseen Rapturen kaupunkiin ja vuoteen 1969.
Bioshock kakkosessa pelaaja ohjastaa jo sarjan ykkösosasta tuttua Big Daddy hahmoa. Kakkosen pelimekaniikka ei eroa kummasti ensimmäisestä osasta, tosin nyt pelaajalla on ykkösosaan poiketen toisessa kädessä ase ja toisessa kokoajan mahdollisuus käyttää plasmideista saatuja voimia, Big Daddy kun näet on hieman korstompi kaveri kuin ykkösosan Jack. Kakkosessa voi samaan aikaan käyttää plasmidien voimia ja asetta, kun taas ykköosassa oli kerralla käytössä vain toinen näistä. Yleisesti pelimekaniikka on yksinkertainen. Vasemman puolen liipaisin ja bumper näppäin hallinnoivat plasmideja, oikean puolen vastaavat taas käsiaseita. Ykköseen verraten kakkososassa on kaksi merkittävää uudistusta. Toinen on se, että pelaajan ollessa Big Daddy, on yksi käsiasevaihtoehto pora. Pora on toteutettu hyvin, sillä "ammuksina" se käyttää polttoainetta, jota löytää normaalisti ammuksien tapaisesti. Toinen uudistus on se, että pelaajan ollessa Big Daddy, voi Litte Sistereitä hyödyntää uudella tavalla. Litte Sisterit ovat pienia tyttöjä joiden ajatuksia on manipuloitu niin, että he eivät tajua Raputuren maailmaa normaalisti. Littele Sisterit ovat ainoita, jotka osaavat kerätä Adamia kuolleiden kehoista. Big Daddyt taas ovat Litte Sisterien suojelijoita, sillä muiden hamutessa Adamia, olisivat pikkutytöt liian helppoja varastaa. Pelaaja voi itse ottaa Litte Sisterin suojiinsa tappamalla ensin Big Daddyn, joka tätä suojaa. Pelaajan pitäessä mukana Litte Sisteriä, voi heidät laittaa keräämään tietyistä ruumista Adamia. Sitten kun on kerännyt maksimikerrat Adamia yhdelle tytölle, viedään se takaisin ilmastointikuiluun. Peli sisältää myös saman valinnan kuin ykkösosa, siitä haluaako pelastaa Little Sisterin ja saada vähemmän Adamia, vai tappaa tytön ja ottaa enemmän Adamia.
Pelimekaniikka on muuten tutta Bioshockkia, kenttiä tässä kakkososassa on kahdeksan, ja ne ovat jokainen monipuolisia, hienoja ja suuria. Kentät eivät ole liian suuria, mutta on niissä sen verran kokoa, että erilaisten piilotettujen juttujen etsimiseen vierähtää mukava tovi jokaisessa kentässä. Kentissä on paljon koneita, on koneita joista voi ostaa ammuksia ja helttipäkkejä, sekä plasmideihin liittyviä koneita. Lisäksi kentistä löytyy myös paljon vartiointiin liittyvää elektroniikkaa, kuten turvakameroita ja tykkejä. Jo ykkösosassa näitä pystyi hakkeroimaan, ja tämä ominaisuus tekee paluun. Kakkososan hakkerointisysteemi on toteutettu eri lailla ja se on nopeampaa. Varjopuolena on se, että nyt on helpompi aiheuttaa hälytys ja eri asioiden hakkeroimisen vaikeuksien erot nousevat esille enemmän. Pelaajalla on myös käytössä ase, joka ampuu nuolia joiden avulla voi hakkeroida koneita pidemmältä etäisyydeltä. Pelissä Rapturen taustaa ja koko tarinaa selitetään ykkösosasta tutusti kaseteilla joita löytää kentiltä satoja.
Bioshock kakkosessa pelaaja ohjastaa jo sarjan ykkösosasta tuttua Big Daddy hahmoa. Kakkosen pelimekaniikka ei eroa kummasti ensimmäisestä osasta, tosin nyt pelaajalla on ykkösosaan poiketen toisessa kädessä ase ja toisessa kokoajan mahdollisuus käyttää plasmideista saatuja voimia, Big Daddy kun näet on hieman korstompi kaveri kuin ykkösosan Jack. Kakkosessa voi samaan aikaan käyttää plasmidien voimia ja asetta, kun taas ykköosassa oli kerralla käytössä vain toinen näistä. Yleisesti pelimekaniikka on yksinkertainen. Vasemman puolen liipaisin ja bumper näppäin hallinnoivat plasmideja, oikean puolen vastaavat taas käsiaseita. Ykköseen verraten kakkososassa on kaksi merkittävää uudistusta. Toinen on se, että pelaajan ollessa Big Daddy, on yksi käsiasevaihtoehto pora. Pora on toteutettu hyvin, sillä "ammuksina" se käyttää polttoainetta, jota löytää normaalisti ammuksien tapaisesti. Toinen uudistus on se, että pelaajan ollessa Big Daddy, voi Litte Sistereitä hyödyntää uudella tavalla. Litte Sisterit ovat pienia tyttöjä joiden ajatuksia on manipuloitu niin, että he eivät tajua Raputuren maailmaa normaalisti. Littele Sisterit ovat ainoita, jotka osaavat kerätä Adamia kuolleiden kehoista. Big Daddyt taas ovat Litte Sisterien suojelijoita, sillä muiden hamutessa Adamia, olisivat pikkutytöt liian helppoja varastaa. Pelaaja voi itse ottaa Litte Sisterin suojiinsa tappamalla ensin Big Daddyn, joka tätä suojaa. Pelaajan pitäessä mukana Litte Sisteriä, voi heidät laittaa keräämään tietyistä ruumista Adamia. Sitten kun on kerännyt maksimikerrat Adamia yhdelle tytölle, viedään se takaisin ilmastointikuiluun. Peli sisältää myös saman valinnan kuin ykkösosa, siitä haluaako pelastaa Little Sisterin ja saada vähemmän Adamia, vai tappaa tytön ja ottaa enemmän Adamia.
Pelimekaniikka on muuten tutta Bioshockkia, kenttiä tässä kakkososassa on kahdeksan, ja ne ovat jokainen monipuolisia, hienoja ja suuria. Kentät eivät ole liian suuria, mutta on niissä sen verran kokoa, että erilaisten piilotettujen juttujen etsimiseen vierähtää mukava tovi jokaisessa kentässä. Kentissä on paljon koneita, on koneita joista voi ostaa ammuksia ja helttipäkkejä, sekä plasmideihin liittyviä koneita. Lisäksi kentistä löytyy myös paljon vartiointiin liittyvää elektroniikkaa, kuten turvakameroita ja tykkejä. Jo ykkösosassa näitä pystyi hakkeroimaan, ja tämä ominaisuus tekee paluun. Kakkososan hakkerointisysteemi on toteutettu eri lailla ja se on nopeampaa. Varjopuolena on se, että nyt on helpompi aiheuttaa hälytys ja eri asioiden hakkeroimisen vaikeuksien erot nousevat esille enemmän. Pelaajalla on myös käytössä ase, joka ampuu nuolia joiden avulla voi hakkeroida koneita pidemmältä etäisyydeltä. Pelissä Rapturen taustaa ja koko tarinaa selitetään ykkösosasta tutusti kaseteilla joita löytää kentiltä satoja.
Vastustajina pelissä kohtaa Rapturen kansalaisia, Splicereitä. Splicerit olivat joskus ihmisiä, mutta jäivät liikaa koukkuun plasmideihin, ja tulivat täten hulluiksi. Splicerit on toteutettu niin, että ne eivät ole liian vaikeata tappaa, mutta enemmän kuin yhdessä kerralla on jo haastetta. Teknisesti pelin tekoäly toimii aikalailla moitteettomasti.
Audiovisuaalinen anti Bioshock kakkosessa on yksinkertaisesti loistavaa. Ympäristöt luovat tunnelmaa loistavasti ja äänimaailma on mukavan karmiva. Splicerien puhe on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja heidän maaniset repliikkinsä ennekuin he huomaavat sinut ja yrittävät tappaa sinut luovat karmivaa tunnelmaa loistavasti. Ympäristöt on valotettu mahtavasti ja monesti tuntuu, että pelaisi hyvää kauhuelokuvaa. Välivideot ovat myös kauniita ja dialogi on värikästä ja hyvää. Ainoa miinus on, että ympäristöjen grafiikkaa voisi vielä parantaa hieman, mutta se on vähintäänkin hyvää jo nyt.
Peli on myös pitkä. Ei liian pitkä, mutta nykyaikaiselle pelille n.14 tuntia keskivaikealla on todella hyvä kesto. Peli ei kerkeä käydä tylsäksi ja aina jää jotain tutkimatta. Pelissä on myös erilaisia loppuja, riippuen siitä mitä ratkaisuja tekee pelin aikana. Myös moninpeli lisää pelin käyttöikää, mikäli sinne löytyy vielä pelaajia. Itse kokeilin Xbox livessä ja pääsin peliin mukaan.
Plussat:
-Tunnelma
-Tarina
-Dialogi
-Audiovisuaalinen puoli
-Plasmidit ja aseet
-Vihollisten luoma momentti
Miinukset:
-Ykköosan pelaneelle, se on se sama Rapture
-Grafiikkaa voisi hituisen parantaa vielä
Loppukaneettina sanon yksinkertaisesti näin, kyseessä on yksi parhaista Xbox 360 julkaisuista kautta aikain. Kokonaispisteiksi voin huoletta antaa tälle pelille 98/100, sillä tässä puhutaan loistavasta taideteoksesta, joka maksaa kaupassa 10e. Ostakaa ihmiset, ostakaa!
JK24 kiittää ja kuittaa, ja palaa hieman erilaisissa mainingeissa seuraavassa arvostelussa.
Audiovisuaalinen anti Bioshock kakkosessa on yksinkertaisesti loistavaa. Ympäristöt luovat tunnelmaa loistavasti ja äänimaailma on mukavan karmiva. Splicerien puhe on juuri sellaista kuin sen pitääkin olla, ja heidän maaniset repliikkinsä ennekuin he huomaavat sinut ja yrittävät tappaa sinut luovat karmivaa tunnelmaa loistavasti. Ympäristöt on valotettu mahtavasti ja monesti tuntuu, että pelaisi hyvää kauhuelokuvaa. Välivideot ovat myös kauniita ja dialogi on värikästä ja hyvää. Ainoa miinus on, että ympäristöjen grafiikkaa voisi vielä parantaa hieman, mutta se on vähintäänkin hyvää jo nyt.
Peli on myös pitkä. Ei liian pitkä, mutta nykyaikaiselle pelille n.14 tuntia keskivaikealla on todella hyvä kesto. Peli ei kerkeä käydä tylsäksi ja aina jää jotain tutkimatta. Pelissä on myös erilaisia loppuja, riippuen siitä mitä ratkaisuja tekee pelin aikana. Myös moninpeli lisää pelin käyttöikää, mikäli sinne löytyy vielä pelaajia. Itse kokeilin Xbox livessä ja pääsin peliin mukaan.
Plussat:
-Tunnelma
-Tarina
-Dialogi
-Audiovisuaalinen puoli
-Plasmidit ja aseet
-Vihollisten luoma momentti
Miinukset:
-Ykköosan pelaneelle, se on se sama Rapture
-Grafiikkaa voisi hituisen parantaa vielä
Loppukaneettina sanon yksinkertaisesti näin, kyseessä on yksi parhaista Xbox 360 julkaisuista kautta aikain. Kokonaispisteiksi voin huoletta antaa tälle pelille 98/100, sillä tässä puhutaan loistavasta taideteoksesta, joka maksaa kaupassa 10e. Ostakaa ihmiset, ostakaa!
JK24 kiittää ja kuittaa, ja palaa hieman erilaisissa mainingeissa seuraavassa arvostelussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti