Mikäli löytyy ehdotuksia, kysymyksiä, sanottavaa tai jotain muuten vain kommentteihin kuuluvaa, älkää pelätkö vaan kommentoikaa rohkeasti, kommentteihin pyritään aina vastaamaan ja kommentointi on avointa myös ilman mikäännäköisiä tunnuksia. Kommentteja siis!

torstai 19. toukokuuta 2011

Peliarvostelu: Kameo: Elements of power (Xbox 360, FatHazard)





Eeppinen seikkailu Lumotun valtakunnan (Enchanted kingdom) pelastamiseksi.


Kameo on Raren kehittämä ja Microsoft game studios:sin julkaisema roolipeli, joka julkaistiin vuoden 2005 lopussa ja täten peli onkin ensimmäinen julkaisu koko Xbox 360 pelikonsolille.
Kameo on pelin päähenkilö ja kuningatar Theenan ja kadonneen kuningas Solonin tytär, sekä haltijoiden kruununperijä. Hänellä on sisko, Kalus, joka on tälle kateellinen, koska Kameo peri äidiltään muodonmuuttamis kyvyn hänen sijaan ja tämän takia hän aikoo kostaa koko valtakunnalle. Koston Kalus aikoo toteuttaa herättämällä peikkojen kuninkaan, Thornin, jolla on omat suunnitelmansa Enchanted kingdomia varten. Thorn kidnappaa Kameon perheen. Tästä peli lähtee liikkeelle. Kameo kulkee Thornin linnaan ja pääsee kuin pääseekin sisään, mutta korkeimmalle huipulle päästyään Thorn ja Kalus saavat hänet yllätettyä ja Thorn lyö häntä niin lujaa, että kaikki hänen elementalsoturit karkaavat. Kameo löydetään myöhemmin Enchanted kingdomin laitamilta vahingoittuneena ja hänet pelastaa The Mystic. Mystic ei haluaisi päästää Kameota lähtemään omin päin seikkailemaan ja pakottaa tämän ottamaan mukaansa Wotnotin, joka on kirja jossa elää Ortho tietäjä. Tässä vaiheessa Ortho ja Kameo tutustuu ja he saavat selville, että kaikki elementtaalisoturit ovat joutuneen Varjo peikkojen käsiin. Ilman elementtaalisotureja Kameo ei pärjää Thornille, joten he lähtevät näitä keräämään ja tässä peli alkaa käydä kiinnostavaksi.
Kuten jo mainitsin, peli on ensimmäinen julkaisu Xbox 360 konsolille ja se paistaa grafiikoista läpi. Ne eivät ole surkeat, mutta ne eivät myöskään hivele silmää kauneudellaan. Yleisesti pelin ulkoasu on nätti. Elementalsotureista näkee, että niihin on mennyt aikaa ja rahaa ja aivotyötä ja muutenkin kaikki pelin alueet ovat yksityiskohtaisia, värikkäitä ja omaperäisiä. Välivideoiden grafiikka oli myös ihan kohtalaista, mutta painotan nyt sitä, että tämä oli ensimmäinen julkaisu, joten sillä ei ole niinkään väliä. Grafiikoiden yleisasua huonontaa se, että pelissä on kohtia joissa grafiikat ovat surkeita, mutta ei yhtäkään kohtaa jossa grafiikat todella loistaisivat. Hyvänä esimerkkinä grafiikoiden surkeista kohdista on vesi, silloin kun sitä katsoo pinnalta. Se ei ole aidon näköistä, eikä se liiku aidonnäköisesti.
Äänimaailma pelissä on kuten sen grafiikkakin, ihan kohtalainen, mutta ei hyvä. Monet äänet alkavat toistaa itseään, kuten metallien yhteen osumisen kilinä ja suurten taisteluiden huudot. Ne lopulta vain sulautuvat joukkoon eikä niitä haluaisi kuulla kertaa enempää. Vastaavasti dialogi pelissä on mielestäni hyvää. Ääninäyttelijät ovat tehneet loistavaa työtä napatakseen äänten pienet vivahteet, kuten sarkastisuuden ja humoristisuuden. Mutta ääninäyttelijöiden työpanostus ei voi korjata erästä vikaa. Lipsynccaus. Se on onnetonta, usein jouduin katsomaan kuinka hahmojen suut liikkuvat aivan eri tahtiin kuin puhe ja aina välillä se rupesi häiritsemään minua suuresti.

"I`m always here to help you in the Wotnot book."

Tässä vaiheessa kirjoittaessa alkaa huomata kuinka keskinkertainen peli oikeastaan oli, sillä kun nyt kirjoitan pelattavuudesta mainittavaa on se, että sekin on kuten aikaisemmat osiot ihan kohtalaista mutta ei huippua. Kontrollit toimii hyvin kyllä, mutta muutamia epäkohtia sieltäkin löytyy. Nämä epäkohdat vaikeuttavat peliä huomattavasti ja sai minut raivon partaalle tietyissä kohdissa. Loistava esimerkki epäkohdasta on Thermite-elementalsoturilla. Kun olet mortar moodissa (jota tulee käytettyä suurempiin vihollisiin PALJON) et voi käyttää kilpeäsi, joka torjuu kaikki hyökkäykset. Tämä pikkuriikkinen epäkohta sai minut kuolemaan useammin kuin kerran. Muuten pelattavuus on ihan ok, joskin kamera joskus hieman temppuilee ja vauhdin menettäessään liikkeelle lähtö tietyillä hahmoilla on todella vaikeaa. Nämä pienet virheet ikävästi laskevat pelattavuutta. Yleisesti muilta kannoilta katsottuna pelimekaniikka on hyvää. Elementalsotureiden välillä vaihtelu on helppoa, vaikkakin hieman hidasta ja elementtaalisotureiden käyttökin on toteutettu ohjaimen takanapeilla ja se on saatu toimimaan hyvin. Hyviä puolia pelattavuudessa on hahmojen kehitys. Se on loistavaa. Hahmoja saa kehitettyä elemental hedelmien avulla, joita löytää sieltä sun täältä ilman isompaa hakemista. Kehittämisessä ostat hedelmillä tietylle soturille uusia taitoja, jotka jälkeen päin tulevat todella hyödyllisiksi örkkejä vastaan taistellessa. Myöskin puzzlet olivat lyhyitä hauskoja ja hyvin toteutettuja ja ne toivat mukavaa vaihtelua muuten jatkuvaan mättöön ja mäiskeeseen. Hahmojen kehitys ja puzzlet ovat molemmat ISOJA plussia. Mikään tässä pelissä ei ole tyydyttävämpää kuin saada vihdoin tarpeeksi hedelmiä johonkin taitoon tai pitkän ajankulutuksen jälkeen vihdoin ratkaista vaikea puzzle. Pelin bossit ja minibossit olivat omaperäisiä, hyvin luotuja ja hauskoja. Pidin niitä vastaan taistelemisesta paljon, vaikka ne kävivät muutaman iskun jälkeen hieman tylsähköiksi, sillä kaikki tapettiin aina iskemällä vain samanlaista iskua.
Pelin pääkohtien lisäksi on vielä pari risua joista kommentoida. Loading screenit olivat outoja. Niissä luki aina jotain ilmeisesti kiinnostavaa, mutta koskaan ei kerennyt lukea mitä siinä luki, sillä peli jatkoi vain suoraan eikä antanut mitään mahdollisuutta pitkittää loading screeniä. Toinen ongelma oli Wotnot-kirja ja varsinkin sen sisällä asustava tietäjä Ortho. Kun pyysin häneltä apua hän ei sitä antanut ja joka ikinen kerta kun selvitin itse sen mitä piti tehdä alas ilmestyy Orthon pää ja kuulen kaijuttimistani äänen: "You know I`m always here in The Wotnot book to help you out." Se oli ärsyttävää, mutta sekään ei vielä saanut minua irti tästä pelistä.

Plussat:
Juoni on hyvä.
Puzzlet ovat kivoja.
Hahmon kehitys.
Ääninäyttely.

Miinukset:
Orthon ärsyttävä neuvominen.
Pitkiin taisteluihin tylsistyy.
Lipsync.
Liikaa pieniä virheitä.

Peli ansaitsee mielestäni kokonaispisteinä 75/100. Se on hyvä peli, mutta kompastelee liian moneen pieneen virheeseen. Perusasiat on hoidettu kunnolla, mutta detaileihin eli niihin pienempiin asioihin pitäisi panostaa enemmän.
FatHazard kiittää lukemisesta ja toivottaa hyvät jatkot. SUOMI ON UUSI MAAILMANMESTARI HEI!!! = )

Ei kommentteja: