Peliarvostelu: Bioshock (Xbox 360, FatHazard)

Bioshockilla on useampi kehittäjä, koska se julkaistiin useammalle alustalle, mutta tämän Xbox 360 version kehitti Irrational Games ja julkaisi 2K Games. Se on selviytymiskauhu-peli, jossa ammukset ovat vähissä, kun taas viholliset eivät.

Pelin tarkoitus on auttaa Jack nimistä miestä selviämään ulos Rapturesta, joka on Andrew Ryanin merenpohjaan rakennuttama kaupunki. Kaupunki rakennutettiin, koska Ryan ei halunnut kuulua yhteenkään uskontokuntaan ja hän ei uskonut nykyisiin valtiomuotoihin. Kaupungista piti tulla utopia (tarkoittaa täydellistä tulevaisuuden kuvaa), mutta siitä tulikin dystopia (utopian vastakohta). Kaupungin valtasivat Splicerit. He ovat ihmisiä, jotka menettivät järkensä ADAM:in ja EVE:n takia. ADAM on aine, jota kaupungissa vaeltelevat Little Sisterit keräävät. Se mahdollistaa Plasmidien, eli erilaisten voimien, kuten tuleen sytyttämisen sormia napsauttamalla ja sähköistämisen, käytön. EVE taas on aine, joka kuluu, kun Plasmideja käyttää. Sitä voisi sanoa eräänlaiseksi polttoaineeksi Plasmideille.

Little Sisterit siis keräävät tätä ADAM:ia. He keräävät sitä kuolleista henkilöistä, joita he kutsuvat enkeleiksi. He näyttävät tavallisilta pikkulapsilta, mutta heillä on kiiltävät silmät ja outo ääni. Näitä Little Sistereitä kannattaa pelissä etsiä, sillä heiltä saa tätä ADAM:ia, jolla saat ostettua erilaisia voimia Gatherers Garden-automaateilta. Little Sistereiden kerääminen onnistuu joko Harvestaamalla, silloin saat enemmän ADAM:ia, mutta tyttö kuolee, tai Rescuaamalla, silloin saat vähemmän ADAM:ia, mutta tyttö pelastuu ja saat jonkun palkinnon, kuten ammuksia tai First Aid-Kitin. Little Sistereiden kerääminen ei kuitenkaan ole helppoa, sillä héitä suojelee, pelin ehkäpä vaikeimmat vastustajat, Big Daddyt. Big Daddyt, ovat pukuihin sonnustautuneita körmyjä, jotka kävelevät hitaasti ja he eivät puhu, vaan örisevät. Heillä on käsissään, riippuen tyypistä, erilaisia aseita ja joillain on jopa iso pora. Nämä vihulaiset eivät hyökkää kimppuusi, ellet kiusaa niitä, tai Little Sistereitä.

Who´s your daddy?

Splicereiden, Sistereiden ja Daddyjen lisäksi Rapturessa asustaa muutama elossa oleva ihminen, jotka joko auttaa, tai vastustaa matkantekoasi. Heitä ovat Tenenbaum (apuri), Atlas (apuri) sekä Andrew Ryan (ei auta). Pelissä on muitakin pienempiä henkilöitä, mutta heillä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Yleensä he vain antavat jonkun pienen tehtävän, että suorittaisit sen ja sen jälkeen he auttavat sinua. Näiden henkilöiden lisäksi pelissä on kasetteja, joissa esiintyy useat henkilöt. Nämä kasetit kertovat vähän taustaa ja niitä on hauska kuunnella. Pelialueista sen verran, että vaikka peli onkin putkipeli, se on hyvin avoin putkipeli. Tilaa on, missä pyöriä ja joka ikinen nurkka, kannattaa tutkia. Ihan vain ammustenkin toivossa, sillä pelissä on tilanteita jolloin ammukset ovat vähissä.

Pelin juoni lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa päähenkilö Jack on lentokoneessa, joka putoaa mereen. Kaiken tulen ja lentokoneromun keskeltä on pakko paeta ja Jack joutuukin uimaan lähellä olevalle saarelle, jossa on jokin outo rakennelma. Jack menee rakennelmaan sisälle ja sisällä oleva pallo, Batysphere, vie hänet dramaattisen välivideon aikana Raptureen. Häntä tulee ottamaan vastaan nimetön henkilö, jonka kuitenkin yksi Splicer tappaa, tässä tilanteessa Atlas alkaa auttamaan Jackia eräänlaisen radiopuhelimen kautta. Tästä alkaa monimutkainen matka pitkin synkkien käytävien ja Rapturen likaisten ja kuolleiden huoneiden kautta.

Lyhyesti sanottuna grafiikka on kaunis. Se ei välttämättä ole täydellinen, mutta ainakin se sopii pelin tunnelmaan täydellisesti. Bonuksena vielä en ainakaan itse edes huomannut pelissä rakeisuutta tai kuvan lagaamista uppoutuessani juoneen ja pelin loistavaan tunnelmaan.

Tunnelmasta puheen ollen. Se sopii peliin aivan loistavasti. Kaukainen puhe ja kenkien kopina lattiaa vastaan pimeässä luovat peliin jännittävän tunnelman ja kokoajan oli vähän varpaillaan, että milloin sitä pelästyisi. Näitä tilanteita tuli aina muutama. Muutenkin lievästi pelottava ja pimeä tunnelma ja kirkuvat Splicerit, sekä örisevät ja kumisevat Big Daddyt, sopivat kaikki yhteen. Mikään ei kuulosta tai näytä ylimääräiseltä tai oudolta, vaan kaikki on sellaista, kuin veden alla sijaitsevassa kauhukaupungissa odottaisikin olevan.

Oh... It´s him.

Äänimaailma on jotain aivan mahtavaa. Big Daddyt kolisevat, jyrisevät ja örisevät niin aidosti, kuin vain pystyy ison metallihirviön kuvittelevankin. Splicereiden puheita on hauska kuunnella. Niistä kuulee, että he ovat hulluja. Kommentteja, kuten "I´m sorry mr. Ryan but it wasn´t me." saa kuunnella pitkin peliä ja nämä kommentit kuulostavatkin hyviltä. Kauhistuneen anelun ja vihaisen sotahuudon kuulee jo pelkästä äänensävystä. Tämä tuo peliin lisää tunnelmaa ja täten se parantaa pelikokemusta. Myös aseet ja dialogi kuulostavat todella aidoilta.

Vaikka pelistä puuttuukin moninpeli, on se silti ostamisen arvoinen. Peli on suorastaan painonsa arvoinen kullassa, sillä vaikka moninpeliä ei ole, jo yksinpeli kestää normalilla läpäistynä noin 15 tuntia. Peliin lisäpituutta tuo myös se, jos hakee kaikki paikat läpi ja etsii kaikki kasetit, jotka kertovat taustatarinaa.

Plussat:

-Tunnelma

-Juoni

-Dialogi

-Plasmidit ja niiden kehitys

-Rapture on iso plussa kaikin puolin

Miinukset:

-Juonen lopetus vähän hutera

-Moninpelin puute

Kokonaisuutena peli nappaa itselleen 92/100 pistettä. Sitten vain kohti uusia arvosteluja. Lomille lähtö edessä, mutta katsotaan, jos arvostelisin jonkin käsikonsolipelin...

FatHazard kiittää ja toivottaa hyvät jatkot.